Vuoden 2020 sumuiset tulevaisuudennäkymät eivät ole juurikaan hidastaneet meitä. Päin vastoin, olemme haastavissakin olosuhteissa onnistuneet tekemään Itämeren suojelun historiaa monella rintamalla. Tulokset puhuvat puolestaan.
Julkaisimme joulukuussa loppuraportit Lähikalahankkeesta ja Vantaanjoen kipsihankkeesta. Hoitokalastus ja peltojen kipsikäsittely ovat molemmat merkittäviä uusia avauksia Itämeren suojelemiseksi. Olemme onnistuneet paitsi vähentämään meren ravinnekuormitusta, myös sysäämään liikkeelle ja edistämään isoja yhteiskunnallisia muutoksia: yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa saimme kaupallistettua hoitokalastuksen Itämerellä. Minkä aloitimme Suomessa, sitä jatkamme parhaillaan Ruotsissa Baltic Fish -hankkeessa.
Toisaalla ympäristöministeriön ja hankekumppanien kanssa toteutettu Vantaanjoen kipsihanke toimi keihäänkärkenä peltojen kipsikäsittelyn laajalle käyttöönotolle; toimenpiteelle, jota nyt suuressa mittakaavassa toteutetaan ympäristöministeriön rahoituksella Varsinais-Suomessa ja jota me säätiössä viemme Suomen rajojen ulkopuolelle Gypsum Initiative -hankkeessa. Kipsi on tutkitusti tehokkain maatalouden ravinnevalumiin tepsivä ensiaputoimi, joka antaa meille Itämeren hyväksi toimiville lisäaikaa hakea muita keinoja maatalouden ravinnekuorman hillitsemiseksi.
Uutta kokeilemalla ja sitä skaalaamalla voidaan saada isoja aikaan. Monet Itämeri-teot ovat myös ilmastotekoja, kuten esimerkiksi Itämerestä kestävästi pyydetyn kalan syöminen. Toinen esimerkki meren ja maapallon yhteisestä hyödystä on syksyllä yhdessä Metsähallituksen kanssa käynnistämme Rannikkoruokohanke. Sen tavoitteena on kierrättää ruokokasvustoon sitoutuneita ravinteita rehevöityneistä rantavesistä maalle. Samalla edistämme uusiutuvan ruokomassan kestävää ja monipuolista käyttöä turvetta korvaavana raaka-aineena ja tuemme luonnon monimuotoisuuden suojelua. Pilotoimme toimea ensin ja pilotissa saatujen kokemusten pohjalta suunnitellemme, miten hanketta voitaisiin laajentaa. Tavoitteenamme on, että ruokoa voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa markkinaehtoisesti.
Itämeren suojelu edellyttää rajat ylittävää yhteistyötä. Lannoitelaivaus-hankkeessa puutumme isoon päästölähteeseen yhdessä alan toimijoiden kanssa. Kesäkuussa pilotoimme SEABASED-hankkeessa yhdessä ruotsalaisten kumppaniemme kanssa uutta menetelmää, jonka tavoitteena on sitoa fosfori pysyvästi pohjasedimenttiin kalkkikiven avulla. Kesän kynnyksellä lanseerasimme kolmivuotisen Sustainable Biogas -hankkeen, jonka tavoite on vähentää biokaasutuotannon vesistövaikutuksia. Vuonna 2020 saimme myös päätökseen Helsingin kaupungin kanssa edistämämme BEST-hankkeen, jonka tuloksena tunnistettiin paitsi parhaita käytäntöjä myös selkeitä puutteita haitallisten aineiden käsittelyssä.
Oma koronavuoden kulttuuritekomme oli Museoliiton kanssa toukokuussa käynnistetty Digimuseo.fi, joka mahdollistaa tutustumisen museoiden tarjontaan turvallisesti kotisohvalta. Museossa on tällä hetkellä neljä pilottia, säätiön merelliset kokoelmamme mukaan lukien, mutta jo vuonna 2021 saamme runsaasti lisää sisältöä Digimuseon loppumattomien seinien sisälle. Olemme tästä erityisen innoissamme; kyseessä on jälleen uusi avaus ja läpimurto, jota meillä oli ilo ja kunnia olla ideoimassa ja toimeenpanemassa. Elokuussa saimme juhlistaa Itämeripäivää, nyt jo 150 kumppanin kanssa – vain vuosi sen jälkeen, kun lanseerasimme tämän meren oman juhlapäivän.
Meidän sukupolvemme velvollisuus ja tämän säätiön tehtävä on pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville sukupolville. Kiitän lämpimästi kaikkia lahjoittajia, kumppaneita ja Itämeren ystäviä vuodesta 2020. Ilman tukeanne emme voisi tehdä tehokasta työtämme Itämeren hyvinvoinnin ja merikulttuurin vaalimiseksi. Periksiantamaton ja konkreettisia tuloksia tavoitteleva työmme jatkuu vuonna 2021.
Annamari Arrakoski-Engardt
FT, Toimitusjohtaja, John Nurmisen Säätiö
@AArrakoski
