02.12.2020

365 päivää John Nurmisen Säätiössä

Oli lämmin ja aurinkoinen päivä kesällä 2019. Olimme juuri tulleet veneellä Högsåran idylliseen Farmors café -ravintolaan jokakesäiselle perhelounaalle. Matkalla olimme hidastaneet vauhtia pari kertaa: tuskailimme meressä kelluvia sinilevälauttoja ja mietimme, koska sinilevät ajautuisivat omaan mökkirantaamme. Kun lounaan jälkeen menin vielä sisään hakemaan Farmorsin maankuuluja jälkiruokakakkuja, huomasin ravintolan kirjahyllyssä John Nurmisen Säätiön vuosikertomuksen. Olin kuullut säätiöstä moneen otteeseen ja ihaillut heidän väsymätöntä tekemistään Itämeren hyväksi, mutta ehkä vain yleisellä tasolla. En ollut perehtynyt säätiöön tarkemmin. Aloin mielenkiinnolla lukea vuosikertomusta ja pian yllätyin positiivisesti. Näytti siltä, että säätiössä tehtiin paljon konkreettista ja vaikuttavaa työtä Itämeren hyväksi, ja säätiöstä ja sen toiminnasta kerrottiin vuosikertomuksessa läpinäkyvästi. Nämä olivat minulle tärkeitä arvoja. Ajattelin, että tähän säätiöön ja sen tekemisiin haluan perehtyä tarkemmin.

Monen mutkan ja sattuman kautta minut valittiin viime syksynä John Nurmisen Säätiön hallitukseen. Ympyrä sulkeutui. Meri on ollut minulle jo ihan pienestä pitäen kiinnostuksen ja inspiraation lähde, vaikka olenkin lapsuuden kesäni viettänyt joen varressa. Olin nähnyt myös merien, erityisesti Itämeren, tilan huononemisen – meri ei ollut enää se sama kuin mitä se oli vielä lapsuudessani. Olin valtavan innoissani siitä, että pääsin nyt tekemään työtä meren hyväksi. Kun katsoo tämänhetkisiä megatrendejä, niissä järjestelmällisesti toistuu luonnon muutokset, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja luonnon monimuotoisuuden pieneminen. Meidän tulee toimia nyt kun vielä voimme.

Työskentely John Nurmisen Säätiön hallituksessa on ollut erittäin antoisaa. Tämä syväsukellus säätiömaailmaan oli ensimmäiseni, sillä olen aikaisemmin toiminut yrityksissä ja yhdistyksissä. Jo lyhyessä ajassa olen oivaltanut, miten suuri yhteiskunnallinen voima säätiöissä on. Säätiöt ovat luotu ikuisiksi ja sen vuoksi ne ovat tarkoitukseltaan ja luonteeltaan erilaisia, harmaana eminenssinä toimivista apurahasäätiöistä aina aktiivisesti tarkoitusperäänsä toteuttaviin toiminnallisiin säätiöihin. John Nurmisen Säätiössä tapahtuu paljon ja toimintaa riittää. Minun pitääkin aina säännöllisin väliajoin palauttaa mieliin säätiön visio eli ikuinen tarkoitusperä, kukoistava kulttuuriperintö puhtaan meren äärellä. Itämeri on keskiössä kaikessa, mitä teemme ja toimimme riippumattomasti vain Itämeren etu mielessä.

Uskon, että kaikki tekeminen on kiinni ihmisistä. On ollut innostavaa nähdä, kuinka osaavia ammattilaisia säätiössä on töissä. Ja kuinka heidän intohimonsa ja kunnianhimonsa näkyy säätiön tuloksissa Itämeren hyväksi. Uskallan väittää, että säätiö on yhdessä yhteistyöverkostonsa kanssa yksi kaikkein tehokkaimmista Itämeren tilan edistäjistä koko Itämeren alueella. Erityisesti toimet ovat kohdistuneet mereen valuvan fosforin vähentämiseen, joka on iso syyllinen meren rehevöitymiseen ja esimerkiksi sinilevän syntyyn. Isoja saavutuksia ovat esimerkiksi Pietarin suurimpien jätevedenpuhdistamoiden fosforinpoisto vuosina 2005-2011 ja Fosforit-lannoitetehtaalta Venäjän Laukaanjokeen päätyneiden fosforivalumien estäminen vuonna 2012. Näitä toimenpiteitä, jotka ovat näkyneet erityisesti itäisen Itämeren tilassa, on kutsuttu mertensuojelun maailmanennätykseksi. Säätiö on vuosina 2005–2020 käynnistänyt lähes 40 Puhdas Itämeri -hanketta, joista 25 on saatu päätökseen. Yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa Suomenlahdella on leikattu vajaassa 10 vuodessa merta rehevöittävää fosforikuormitusta noin 75 prosentilla.

Ympäristöön ja merien tilaan liittyvät kysymykset ovat niin suuria, että kukaan ei pysty tekemään muutosta yksin. Nyt kun suurimmat pistekuormittavat fosforipäästöt on pääosin hoidettu, yksittäisen fosforitonnin mereen valumisen estäminen on paljon kalliimpaa. Tällä hetkellä Itämereen valuu noin 30 000 tonnia fosforia vuodessa (pahimpina vuosina yli 70 000 tonnia). Itämeren suojelukomission arvion mukaan Itämeren hyvän ekologisen tilan palauttamiseksi vuotuinen fosforikuormitus pitäisi leikata noin 22 000 tonniin.  8000 tonnia on valtava määrä, kuin 8 miljoonaa litran vesipulloa. Ja ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä sadanta ja vesien lämpeneminen eivät helpota yhtään työtä.

Toinen hankala kysymys on meressä jo oleva fosfori. Vuosisatojen ja erityisesti viime vuosikymmenten aikana mereen valuneen fosforin poisto on varsin haasteellista, eikä siihen ole vielä keksitty tehokasta keinoa. Säätiö kuitenkin kartoittaa jatkuvasti uusia hankkeita, joilla meressä jo olevaa fosforia voidaan poistaa. Ja kukin meistä voi auttaa fosforin vähentämisessä ja sitä kautta parantaa Itämeren tilaa, esimerkiksi syömällä Itämerestä vastuullisesti pyydettyjä särkikaloja. Merestä kestävästi pyydetyn kalan syönti on itse asiassa jackpot: se auttaa merta, ilmastoa ja on lisäksi äärimmäisen terveellistä ruokaa.

Puhtaan Itämeren lisäksi merikulttuuri on korkealla säätiön agendalla. Kuten säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt tapaa sanoa, ”ilman merta ei ole merikulttuuria.” Jos annamme meren kuolla, merikulttuurikin kuolee. Säätiön tiloissa vierailleissani tutkinkin aina intohimoisesti vanhoja merikarttoja ja vanhaa laivaesineistöä. Tarinat salakuljettajista, luotseista, majakanvartijoista ja merenkävijöistä ovat aina kiehtoneet minua. Osa säätiön kokoelmista on nyt nähtävillä koronaturvallisesti säätiön perustamassa digimuseossa. Kannattaa käydä ihastelemassa.

Säätiön hallituksessa on edustettuna monen alan osaajien huippuja ja kokemusta. Hallitus työskentelee aktiivisesti, usein myös pienemmissä työryhmissä, jotka valmistelevat esityksiä koko hallitukselle. Omalla vastuullani on säätiön strategian kehittäminen.  Olemme kuluneen vuoden aikana siirtyneet strategiatyössä ketterään malliin, jossa maailman muutoksiin vastataan nopeasti toiminnan muutoksella. On ollut inspiroivaa nähdä koko hallitusta yhdistävä intohimo Itämereen ja voimakas halu tehdä työtä sen tilan parantamiseksi. Säätiön perustajan ja hallituksen puheenjohtajan Juha Nurmisen rooli on tietysti aivan keskeinen. Uskon, että tämä säätiön ihmiskeskeisyys, inhimillisyys ja hyvän eteen työskentelyn tärkeys juontaa juurensa Juhan avarakatseisuudesta, lähestyttävyydestä ja ajatusmaailmasta. Olen jo vuoden aikana oppinut häneltä paljon.

Olimme taas tänä kesänä Farmors Caféssa lounaalla. Tällä kertaa emme törmänneet sinilevälauttoihin. Kesien levätilanne toki vaihtelee, mutta joka tapauksessa on selvää, että säätiö yhteistyökumppaneineen ja muut Itämeren puolesta toimivat organisaatiot ovat jo viimeisen 10 vuoden aikana yhdessä saaneet jotain aika ainutlaatuista aikaan. Emme kuitenkaan voi levätä laakereillamme, vaan on jatkettava väsymätöntä työtä Itämeren hyväksi. Nyt tehtävät toimet näkyvät hitaasti, ehkä vasta 30-50 vuoden päästä. Silti emme ole vielä liian myöhässä. Jos nyt kaikki puhallamme yhteen hiileen ja teemme konkreettisia toimenpiteitä Itämeren hyväksi, voivat lastenlapsemme ja heidän lapsensa taas nauttia unohtumattomista kokemuksista puhtaalla Itämerellä, niin kuin mekin lapsuudessamme teimme.

Tommi Juusela
John Nurmisen Säätiön hallituksen jäsen

Tommi Juusela Itämeripäivänä Tvärminnessä R/V Augustalla. Käsissä pohjasedimenttiä. Kuva: Alf Norkko.
Tommi Juusela Itämeripäivänä Tvärminnessä R/V Augustalla. Käsissä pohjasedimenttiä. Kuva: Alf Norkko.

Aiheeseen liittyvää

Olet nyt varjossa ""Staging"". Poistu