07.12.2020

Ari Huusela ja muut merenelävät

Pohjoismaiden ensimmäinen Imoca-kippari, suomalainen Ari Huusela, purjehtii parhaillaan Vendée Globe -kilpailussa maapallon ympäri. Ari haluaa olla mukana levittämässä tietoa meren haavoittuvaisesta kauneudesta sekä sen suojelukeinoista kansainväliselle yleisölle yhteistyössä John Nurmisen Säätiön kanssa. Julkaisemme Reija Selinin kirjoittamaa blogisarjaa Arin urakasta sekä meren eliöistä ja ekologiasta. Kursiivilla merkityt tekstit ja kuvat ovat John Nurmisen Säätiön 2019 julkaisemasta teoksesta ”Meren lumo – Elämää pinnan alla” (Juha Nurminen, Niko Kettunen).

Vesi ja ilma ovat merellä elävien ja liikkuvien elementit – eläinten ja ihmisten. Veden ja ilman kanssa Ari ja kanssa kilpapurjehtijat pääsevät kilpailun aikana haastamaan itseään, nauttimaan, ihailemaan ja nauramaan – joskus jopa pelkäämään. Parhaina hetkinä he kokevat olevansa yhtä tuulen ja aaltojen kanssa – pahimpina hetkinä he toivovat, että niin olisi.

Kisan aikana Ari kohtaa nämä elementit joka päivä, tunti, minuutti ja sekunti. Hän näkee veden ja ilman yhteispelin veden päältä, veneestä käsin. Veneen alla oleva vedenalainen maailma antaa kuitenkin monelle eläinlajille kodin, ja Ari kohtaa matkansa aikana vain pienen osan meressä elävistä lajeista.

Tutuin ja ehkä odotetuin kohtaaminen purjehtijoille on delfiinin kanssa, joka purjehtijoiden lailla elää sekä ilmasta että vedestä ja säätelee tietoisesti lepoaan.

Kaunis ja älykäs delfiini on kahden maailman olento. Se elää meressä, mutta tarvitsee ilmaa hengittääkseen… Evoluutio kehitti delfiineille erikoiset työkalut. Delfiini ei hengitä suullaan, vaan ilma-aukkonsa avulla. Meille ihmisille hengitys on täysin automaattinen refleksi, mutta delfiinillä se on tahdonalainen. Se ei voi nukahtaa kuin tukki, silloin sen hengitys lakkaisi ja se hukkuisi. Siispä delfiinit nukkuvat yksi aivopuolisko kerrallaan. Ne ovat aina vähintään puoliksi hereillä.

Pullokuonodelfiini
Pullokuonodelfiini (Tursiops truncatus), 2–4m / 150–650 kg., Cozumel, Meksiko, Karibianmeri, 2000. Kuva: Juha Nurminen

Myös Arin on pidettävä itsensä valmiudessa levon aikana. Lepohetken saattaa kuitenkin yllättäen keskeyttää vaikka lentokala, joka parvikavereineen sätkii veneen kannella. Joku voisi jopa epäillä että kyseessä on lentokalojen hyökkäys.

Kalaparvet saattavat ilostuttaa kisan kippareita moninaisin tavoin avomerellä, mutta niillä, kuten purjehtijoillakin on tapansa selviytyä uhkaavista tilanteista.

Avomeren kalat eivät voi pujahtaa korallien tai kivien alle piiloon, vaan niiden on haettava suojaa toisistaan. Siksi ne muodostavat vaistomaisesti tiiviin pallom, kun saalistaja uhkaa. Tällaisessa muodossa valtaosa kaloista jää pallon sisälle, josta pedot eivät pääse napsimaan niitä suuhunsa. Omia reittejään uiskentelevat individualistit jäisivät nopeasti satimeen.

Lippupyrstöparvi
Lippupyrstöparvi (Kuhlia mugil), Max. 40 cm, Sipadan, Malesia, Celebesinmeri, 1996. Kuva: Jukka Nurminen

On sanottu, että ryhävalaan rynnäkkö kalaparven läpi on maapallon suurin biomekaaninen tapahtuma, sillä ei nyt viitata keskustalaiseen maatalouskonenäyttelyyn vaan siihen voimaan ja liikkeeseen, johon valas kykenee uida kita ammollaan valtavaa vedenpainetta vastaan. Valaan pitää saavuttaa tietty nopeus, jotta vesimassa painaisi kurkkupussin täysin auki. Syöksyessään valas hörppää kitaansa yli bussilastillisen vettä, jopa yli 60 tonnia. Se on paljon enemmän kuin mitä keskimäärin 40-tonninen valas voi itse painaa.

Kalaparven lailla Vendee Globe 2020 -kipparitkin välttävät mielellään valaita – valaaseen törmäämistä ei nimittäin kukaan heistä toivo. Arikin on saanut oman osansa valaiden kohtaamisesta, ja toivookin valaskavereiden ihailevan myös vastaisuudessa etäämmältä hänen Imoca STARK -venettään.

Valashai on toinen iso eläin, joka nautiskelee joskus kalaparvista, mutta pääosin lempiruoka koostuu planktonista.

Valashai ui eteenpäin kita ammollaan ja siivilöi merestä planktonia syödäkseen. Ravinnoksi kelpaavat myös pienet kalat ja kalmarit, jos ne suuhun uivat, mutta mikään verenhimoinen saalistaja valashai ei ole. Valashait ovat niin rauhallisia ja uteliaita, että ne antavat sukeltajien koskettaa itseään ja jopa tarjoavat kyytiä veden alla.

Valashai suodattaa merestä kymmeniä kiloja planktonia päivässä ja voi luultavasti elää jopa 70-vuotiaaksi. Nämä kalojen kuninkaat ovat uineet lämpimissä vesissä ympäri maailmaa miltei dinosaurusten ajalta asti, arviolta 60 miljoonaa vuotta. Ne viihtyvät pääosin pintavesissä, mutta voivat sukeltaa jopa kahden kilometrin syvyyteen.

Valashai
Valashai (Rhincodon typus), Max. 12m / 21 500 kg, Rangali, South Ari -atolli, Malediivit, Lakkadiivienmeri, 2008. Kuva: Juha Nurminen

Pinnan alla, siellä minne purjehtijan silmä ei veneen laidalta yllä, tapahtuu monenlaista.

Meressä muodostuu erikoisia kaverisuhteita. Mietitäänpä vaikkapa merimakkaraa. Se on meritähden sukuinen lösö pötkylä, joka lipoo viiksimäisillä pyyntilonkeroillaan merenpohjasta kuollutta biomassaa ruoakseen. Merimakkara liikkuu hitaasti vailla erityistä päämäärää, ja sillä on vain hyvin alkeellinen hermosto. Mutta silläkin on ystävä. Päiväsaikaan pieni neulakala sujahtaa merimakkaran peräsuoleen ja odottelee siellä pimeän tuloa, turvassa saalistajilta. Merimakkaran suolessa saattaa viihtyä kerrallaan kymmenenkin neulakalaa.

Merimakkara
Merimakkara (Bohadschia graeffei), Max. 30 cm, Sudan, Punainenmeri, 1998. Kuva: Juha Nurminen

Kalmarit puolestaan osaavat hyödyntää bioluminesenssia, eli ne pystyvät itse tuottamaan valoa meren pimeydessä. Niiden nahassa on erityisiä soluja, joissa lusiferiiniksi kutsuttu yhdiste reagoi hapen kanssa. Reaktiossa vapautuu energiaa, joka näkyy valona, hieman samalla tavalla kuin juhliin valmistetuissa muovisissa valotikuissa. Kun tikkua naksauttaa, siinä olevat aineet sekoittuvat ja tikku alkaa hohtaa.

Riuttakalmari
Riuttakalmari (Sepioteuthis lessoniana), 40–45 cm, Egypti, Punainenmeri, 1996. Kuva: Juha Nurminen.

Suurintaosaa mereneläviä Ari ei matkallaan tule havaitsemaan.

Tietoisuus niiden oleilusta merten syvyydessä on kuitenkin merkittävä tekijä, jottemme unohda kuinka monimuotoinen maailma meri voi olla.

Lisää aiheesta:

Arin ajatuksia Itämerestä voit kuunnella John Nurmisen Säätiön Minun Itämereni -podcastissa.

John Nurmisen Säätiö tarjoaa Arin faneille kaksi teosta alennettuun hintaan. Meren Lumo – Elämää pinnan alla kertoo elävästi sekä faktapitoisesti meren evoluutiosta ja yksittäisistä merenelävistä. Kirjaa koristaa upeat Juha Nurmisen ottamat vedenalaisvalokuvat. Suomalaiset sankaripurjehtijat keskittyy kilpapurjehdukseen – olympiapurjehdukseen sekä valtamerikilpailuihin. Teos valottaa lukijalle myös suomalaisen kilpapurjehdustoiminnan alkuaikoja ja historiaa jo 1800-luvun loppupuolelta alkaen. John Nurmisen Säätiö tarjoaa koodilla ARI20 -20 % alennuksen teosten hinnasta säätiön verkkokaupassa 16.2.2021 asti.

Ari Huusela Kuva: Jari Salo

Aiheeseen liittyvää

Olet nyt varjossa ""Staging"". Poistu