04.02.2019

Biokaasutuotanto lisää ravinnepäästöjä vesistöihin ja Itämereen – John Nurmisen Säätiön riskiarvio todensi laajamittaisen ongelman

John Nurmisen Säätiön kommentti biokaasukeskusteluun 5.2.2019

Biokaasu on tervetullut uusiutuva energiamuoto, ja biokaasutuotanto luo uusia mahdollisuuksia ravinteiden kierrätykseen. Taistelussa ilmastonmuutosta vastaan tarvitaan kiireisesti uusiutuvia energiamuotoja, niiden joukossa biokaasua, jolla voidaan korvata fossiilista energiaa. Biokaasun lupaus on valtava, ja uusia laitoksia rakennetaan Euroopassa vauhdilla.

John Nurmisen Säätiö on työssään Itämeren ravinnepäästöjen vähentämiseksi törmännyt useita kertoja biokaasutuotannon ongelmiin. Biokaasutuotantoon liittyy tyypillisesti suurien ravinnemäärien keskittyminen tietyille alueille, joka voi johtaa negatiivisiin vesistövaikutuksiin. Asia on relevantti koko Itämeren valuma-alueella. Tämä on juuri se syy, miksi John Nurmisen Säätiö näki tarpeelliseksi teetättää riskiarvion – vastaavaa selvitystä ei olla aiemmin tehty koko Itämeren valuma-alueen laajuudessa.

Vaikka kyseessä on riskiarvio, haluamme korostaa, että emme ole tuomitsemassa biokaasutuotantoa sinänsä. Ravinteiden kertymistä tietyille alueille tapahtuu usein biokaasutuotannosta huolimatta, mutta biokaasun tuotanto voi joissain tapauksissa pahentaa ongelmaa. Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että tuotannon vesistövaikutukset varmasti otetaan huomioon jo etukäteen laitoksia suunniteltaessa. Asianmukaisesti toteutetussa biokaasutuotannossa mädätteiden levitykseen on etukäteen mietitty riittävä peltopinta-ala tai muu soveltuva käyttö. Mikäli rejektivedet johdetaan kunnallisille puhdistamoille, niillä täytyy olla varmistettuna riittävä kapasiteetti tai tarvittaessa rejektivesien esikäsittely.

Näin ei valitettavasti aina ole, ja ongelmia esiintyy eri muodoissa koko Itämeren alueella. Myös Suomessa biokaasutuotanto on vahvassa kasvussa. Vaikka tilanne on enimmäkseen hyvä ja laitosten vesistövaikutukset on otettu huomioon, ei ongelmilta täälläkään ole täysin vältytty.

Riskiarviossa sekä tiedotteessa on käsitelty koko Itämeren valuma-aluetta ja seitsemän eri maan raportteja. Tiedotteeseen on koottu riskiarvion keskeisimmät johtopäätökset koko valuma-alueelta – tiedote ei siis ole tiivistelmä Suomen raportista. Maakohtaiset raportit löytyvät verkkosivuiltamme.

Pahoittelemme, mikäli tiedote on aiheuttanut väärinkäsityksiä.

Biokaasutuotanto lisää ravinnepäästöjä vesistöihin ja Itämereen – John Nurmisen Säätiön riskiarvio todensi laajamittaisen ongelman

John Nurmisen Säätiön teettämän, vuonna 2018 valmistuneen riskiarvion mukaan biokaasulaitosten toiminta lisää merkittävästi vesistöjä rehevöittävien ravinteiden, typen ja fosforin päästöjä vesistöihin Itämeren alueella.

Ravinnepäästöt johtuvat muun muassa ravinnepitoisten mädätteiden peltolevityksestä, jota ei monissa Itämeren alueen maissa valvota ja rajoiteta samalla tavalla kuin esimerkiksi lannan peltokäyttöä. Myös kunnalliset jätevedenpuhdistamot, joiden puhdistuskapasiteetti ei aina riitä biokaasulaitoksilla syntyvän jäteveden käsittelyyn, sekä mädätteen varastointi aiheuttavat päästöjä.

Ravinnepäästöjä vesistöihin useassa eri maassa

Biokaasutuotannon ravinteita on päässyt vesistöihin esimerkiksi Pohjois-Saksassa, jossa pelloille levitetyt biokaasutuotannon mädätteet ovat laajalla alueella saastuttaneet pohjavedet nitraateilla. Suomessa Forssassa biokaasulaitoksen alueelle varastoidut mädätteet ovat valuneet lähivesistöihin ja muun muassa Euran jätevedenpuhdistamo on kärsinyt biokaasulaitokselta tulevista typpipitoisista päästöistä.

Ukrainassa ja Valko-Venäjällä valtioiden ja kehityspankkien tuella käynnistetyissä biokaasulaitoshankkeissa lisääntyviä ravinnepäästöjä ei ole monissa tapauksissa lainkaan huomioitu, vaan laitosten jätevedet on johdettu ilman lisäpuhdistusta kunnallisille puhdistamoille, minkä seurauksena fosforin ja typen päästöt ovat kasvaneet myös Itämeren valuma-alueella sijaitseviin jokivesistöihin.

”Biokaasu on tervetullut uusiutuva energiamuoto, ja biokaasutuotanto luo uusia mahdollisuuksia ravinteiden kierrätykseen. Se kuitenkin voi aiheuttaa merkittävän riskin ravinteiden pääsemisestä vesistöihin, jos mädätteiden ja laitosten jätevesien käsittelyä ei ole mietitty tarkasti loppuun asti. Koska biokaasulaitoksia rakennetaan nyt kiihtyvällä tahdilla ilmasto- ja energiapolitiikasta sekä geopoliittisista muutoksista johtuen, on asiaan kiinnitettävä pikaisesti huomiota”, toteaa John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeista vastaava johtaja Marjukka Porvari.

Laitosten ympäristövaikutusten arviointia ja lupakäytäntöjä kehitettävä

Riskiarvion tehneen työryhmän mukaan ravinnepäästöriskien minimoimiseksi on oleellista kehittää biokaasulaitosten ympäristövaikutusten arviointia sekä laitosten ympäristölupakäytäntöjä niin, että syntyvien ravinnepitoisten mädätteiden ja jätevesien käsittelyyn kiinnitetään erityistä huomiota.

Laitosten luvituksessa on turvattava, että luvan hakijalla on käytössään riittävä peltopinta-ala syntyvien ravinnepitoisten mädätteiden levitykseen. Lisäksi ympäristölupia myöntäessä tulee huolehtia siitä, että laitosten jätevesiä vastaanottavien kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden kapasiteetti on riittävä. Erityisesti silloin, kun biokaasulaitosta ei ole alun perin suunniteltu puhdistamon yhteyteen, vaan se rakennetaan jälkeenpäin, on oleellista huolehtia kapasiteetin riittävyydestä ja tarvittaessa edellyttää biokaasulaitoksilta riittävää jätevesien esikäsittelyä, esimerkiksi typen tehostettua poistamista.

Suurempien biokaasulaitosten sijoittamisessa on tärkeää huomioida alueellinen ravinnetase eli se, ettei yhdelle alueelle kerry liian suurta ravinnemäärää suhteessa alueella käytettävissä olevaan peltopinta-alaan. Jo valmiiksi ravinneylijäämäisille alueille – esimerkiksi alueille, joilla on paljon eläintuotantoa – ei ole välttämättä järkevää sijoittaa suuren mittaluokan biokaasulaitoksia, jotka keräävät mädätettäviä biomassoja laajalti alueen ulkopuolelta.

Lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa tulee varmistaa, että mädätteiden sisältämät ravinteet huomioidaan peltolevityksessä täysimääräisesti ja että niiden levitystä myös valvotaan. Lisäksi on tärkeää lisätä tietoisuutta biokaasutuotannon ravinteiden käsittelystä sekä niihin liittyvistä riskeistä niin viranomaisten, ympäristöasiantuntijoiden kuin biokaasualan toimijoidenkin piirissä.

”Riskiarviointi vahvisti ongelman olemassaolon koko Itämeren valuma-alueella, ja nyt alamme yhteistyössä kotimaisten ja Itämeren alueen toimijoiden kanssa työstää konkreettisia ratkaisuja biokaasulaitosten ravinnepäästöriskien minimoimiseksi. Eri toimijoiden ideat ja yhteistyöehdotukset kiinnostavat meitä”, sanoo John Nurmisen Säätiön asiamies Annamari Arrakoski-Engardt.

Riskiarvioinnin tilasi John Nurmisen Säätiö ja sen toteutti yhdeksän asiantuntijaorganisaation konsortio, johon kuuluivat Suomesta Tyrsky Consulting, Aalto-yliopisto ja Pöyry Finland, Latviasta Riian tekninen korkeakoulu, Puolasta Gdanskin tekninen korkeakoulu, Saksasta IBBK (International Biogas and Bioenergy Competence Centre), Tanskasta Århusin yliopisto ja Virosta Monus Minek Ltd.

Lisätietoja

Maija Salmiovirta
Projektipäällikkö, Puhdas Itämeri -hankkeet, John Nurmisen Säätiö
maija.salmiovirta(at)jnfoundation.fi
p. 044-2032 213

Marjukka Porvari
Johtaja, Puhdas Itämeri -hankkeet, John Nurmisen Säätiö
marjukka.porvari(at)jnfoundation.fi
p. 041 5491535

Biokaasutuotannon riskiselvitys

Artikkelikuva: Aarhus Universitet

John Nurmisen Säätiö – Itämeren suojelua ja kulttuuritekoja
Vuonna 1992 perustetun John Nurmisen Säätiön tavoite on pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville sukupolville. Säätiö on palkittu tiedon välittäjä ja merellisen kulttuurisisällön tuottaja. Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa parannetaan Itämeren tilaa konkreettisilla, mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä vähentävillä toimilla. Työtä ohjaavat mitattavat tulokset ja vaikuttavuus. www.johnnurmisensaatio.fi  

Kuva: Aarhus Universitet

Aiheeseen liittyvää

Olet nyt varjossa ""Staging"". Poistu