Pekka Tuuri tunnetaan upeista moneen otteeseen palkituista vedenalaisvalokuvistaan. Itämeri on Tuurille merkityksellinen paikka, jonka pelastamisessa hän haluaa olla mukana.
Tuuri on konkari alallaan – hän aloitti vedenalaisen valokuvauksen 30 vuotta sitten.
”Vedenalainen elämä lumosi minut, ja halusin saada noita elämyksiä tallennettua filmille muistoiksi. Hyvin pian koukutuin kuvaamiseen, ja olenkin ollut aktiivinen kuvaaja kaikki nämä vuodet. Yksi vedenalaisen maailman viehätyksistä on sen tuntemattomuus. Veden alle pääseminen ei ole arkista, vaan se on juhlaa!” Tuuri kertoo.
Hän kuvailee Itämerta sielunmaisemakseen. Meren avaruus, äärettömyys ja sen jatkuva vaihtelu vuodenaikojen ja tuulien saatossa puhuttelevat valokuvaajaa. Merellä on koko elämänkaarta määrittävä merkitys.
”Saaristo ja vedenalainen elämä, hylyt ja samanmielisten ihmisten seura. Itämeri on minun kotimereni, ja siksi se on kaikista meristä merkityksellisin. Itämeri on myös tulevan tuhkani sijoituspaikka.”
Tuuri kertoo, että rakkaita mereen liittyviä muistoja on loputtomasti. Jokainen kuvausreissu on kuin seikkailu ja yhden päätyttyä hän alkaa jo innolla suunnittelemaan seuraavaa.
Kuvaaminen Itämeren oloissa merkitseekin sitä, että valmisteluja on tehtävä. Veden kylmyys tarkoittaa paljon raskaampaa varustautumista verrattuna lämpimämpien vesien alueisiin. Itämeren uniikit ominaispiirteet asettavat kuvaamiselle muitakin vaatimuksia.
”Veden sameus korostaa hyvin läheltä kuvaamisen merkitystä eivätkä kuvauskohteet ryöpsähdä silmille koralliriuttojen tapaan. Itämeri ei paljasta salojaan helposti!” Tuuri toteaa.
Yhtenä ikimuistoisimpana kuvaushetkenä Tuuri muistelee ulkoluodolla tapahtunutta kohtaamista nuoren harmaahylkeen kanssa: ”Suomen vesialueilla harmaahylkeet ovat arkoja, ja alle metrin päähän pitää päästä. Hyvän suunnittelun, sattuman ja onnen avulla se on onnistunut minulta yhden kerran.”
Itämeren aaltojen alla Tuuri on konkreettisesti törmännyt siihen, että kotimeremme on kaunis, mutta myös haavoittuva. Itämeren suurin ongelma, rehevöityminen, näkyy kuvaajan arjessa.
”Kyllä rehevöityminen ja veden sameus saavat surulliseksi. Onneksi meren tilassa on myös tapahtunut merkittävää parantumista aktiivisten toimenpiteiden ansiosta. Vesipatsaassa ja pinnalla näkyvä sinilevä on kaikkien tiedossa, mutta todellinen karmeus kuvaajan näkökulmasta on kaikki kovat pinnat peittävä rihmalevä. Se kasvaa pohjalla 0–5 metrin syvyydessä ja peittää kesäaikaan alleen kaiken.”
Tuurin aktiivisin kuvausaika painottuukin syyskuukausiin, jolloin levät kuolevat pois valon vähentyessä. ”Haluan näyttää Itämeren kauneimmillaan”, hän kertoo.
Tuuri haluaa olla mukana edistämässä meren eteen tehtävää työtä. Hän lahjoitti John Nurmisen Säätiön käyttöön valikoiman Itämeri-kuvia, joista välittyy upealla tavalla Itämeren kauneus ja meren suojelemisen tärkeys.
”Arvostan John Nurmisen Säätiön toimintaa ja säätiön konkreettisia hankkeita. Säätiö on Itämeren merkittävin puolestapuhuja Suomessa. Halusin auttaa omalta pieneltä osaltani”, Tuuri kertoo.
Kuvaajan vedenalaisotoksia nähtiin joulukuun alussa John Nurmisen Säätiön Itämeri puhuu -tilaisuudessa. Voit katsoa kuvaesityksen ja keskustelutilaisuuden alta.
Teksti: Oona Piiroinen
