21.05.2018

Itämeriheimon jäljillä

“Vi är havets folk.” Me olemme meren kansaa.

Maarianhaminassa sijaitsevan Matti Hauptin Havets Folk -patsaan kyljessä oleva runo kuvaa ahvenanmaalaisten kohtalonyhteyttä mereen. Joka kerta kun kuljen patsaan ohi, sydänalassani värähtää.  Lause tavoittaa jotain olennaista minussa.

Ahvenanmaa on toki meren keskellä, mutta henkisesti moni muukin suomalainen kokee olevansa meren kansaa. Me olemme meren ympäröimiä, se on osa kansallista identiteettiämme. Kyse on sukupolvien katkeamattomasta ketjusta, meren äärellä eläneiden ihmisten muistoista ja tarinoista. Rannoillamme on vuosisatainen ”helminauha” museoita, saaria, purjehduskerhoja, kalastus- ja kesänviettopaikkoja, joissa jatketaan vuosisataisia merenkulkuun ja -käyttöön liittyviä perinteitä.

Sama meri meissä kaikissa. Jokin yhdistävä tekijä sitoo meitä kaikkia heimoon. Meitä säätiöläisiä yhdistää rakkaus tai suorastaan intohimo mereen, sekä vahva usko siihen, että mikään ei ole mahdotonta. Mitattavia tuloksia ja vaikuttavuutta. Haluamme kertoa meren tarinaa; meren, joka toimii meille suomalaisille siltana maailmaan niin kaupankäynnin kuin poliittisen tai kulttuurisen kanssakäymisen mahdollistajana tai sotanäyttämönä. Meren, jossa lotraamme niin uiden kuin veneillen kesät, ja luistellen tai hiihtäen talvet, niin kauan kuin se on mahdollista. Ja koska vielä 15 vuotta sitten meren kuolema vaikutti sinilevälauttojen perusteella jopa todennäköiseltä, toimme meren tarinaamme mukaan meren pelastamisen.

Tämä John Nurmisen Säätiön näkemys merestä elämämme rikastajana viehätti minua jo ensi hetkestä tutustuessani säätiön työhön. Valloittava oli ja on myös se asenne, jossa tarkalla fokuksella, kustannustehokkuudella ja konkreettisilla toimilla tähdätään mahdollisimman suureen vaikuttavuuteen. On tunnustettava: tämä säätiö on vienyt minut kokonaan mennessään. Koen että on etuoikeus toimia tämän kotimaisen Davidin ja Goljatin kipparina – Davidin koko, Goljatin tulokset. Edelleen pienuus on vahvuus, sillä viisaasti kudotulla yhteistyöllä vaikuttavuus kasvaa ja mitattavat tulokset ovat moninkertaiset.

Me olemme meren heimoa, osa sen tulevaisuutta. Sen olen oppinut, että kaikkia tarvitaan Itämeren pelastamiseen  – yksittäisiä kansalaisia, yrityselämää, julkisen sektorin tukea ja Itämeren suojelun ammattilaisia.  Erikoisjoukkoja tarvitaan siksi, että merenpelastustoimenpiteillä on kiire: Itämeri on monelta osin kriittisessä tilassa, eikä meillä ole aikaa hukattavana. Me säätiössä haluamme muistuttaa siitä, että voimme omilla henkilökohtaisilla valinnoillamme pitää huolta siitä, ettemme ainakaan piittaamattomuuttamme kuormita merta.

Tulevaisuuden suojelu ja menneisyyden ymmärtäminen. Siihen kiteytyy vuonna 1992 perustetun säätiömme polku sekä tulokset: kohta 20 valmista Puhdas Itämeri -hanketta, 36 julkaistua kirjaa, parisenkymmentä näyttelyä ja merellisen kulttuurin aarreaitta, verkkopalvelu Loki. Meren ravinnekuormaa on vähennetty tuhansia tonneja, laadukkaita ja harvinaisia tarinoita tarjoiltu niin kotimaassa kuin ulkomaillakin erilaisissa muodoissa. Meidät on myös palkittu tiedon välittämisestä monilla areenoilla.  Nojaamme vahvasti kaikessa tekemisessä tutkijoiden työn tuloksiin, niistä piirtyy meidän sisäinen merikarttamme, mitä seuraavaksi ja miten?

Jotain valmiiksi saatua unohtui tuosta listasta varmasti: käynnissä olevia projekteja merensuojelussa meillä on yli 10, Loki kehittyy koko ajan, säätiö jatkaa meritarinoiden julkaisemista eri muodoissa, muun muassa tänä keväänä käynnistyvässä Minun Itämereni -podcast-sarjassa (josta olen todella innoissani!). Yhtä innoissani kuin tammikuussa säätiön ensimmäisessä yhteislaulutilaisuudessa laulamassa olleet säätiön ystävät, Itämeriheimolaiset, tai yhtä innoissani kuin keväällä Itämeren kalojen vähentyneistä dioksiinipitoisuuksista iloinneet kulinaristit ja merensuojelijat. Itämeriheimolaisuus näyttää olevan jokaisessa meissä, jollain tavalla. Viimeistään silloin kun ylitämme meren Tallinnaan tai Tukholmaan matkatessamme.

Jatkamme matkaa, merimerkkejä tarkkaillen, Puhdas Itämeri tavoitteenamme. Tämä heimolaisuus voimaannuttaa – yhteenkuuluvuuden tunne on loistavin lääke kaikkeen. Meidän sukupolvemme tullaan muistamaan siitä, mitä me teimme – tai jätimme tekemättä – Itämeren suojelemiseksi.

Annamari Arrakoski-Engardt
John Nurmisen Säätiön asiamies

Kuva: Mikko Voipio

Aiheeseen liittyvää

Olet nyt varjossa ""Staging"". Poistu