Itämeren suojelussa näyttävimmät tulokset saavutetaan useimmiten kentällä konkreettisia toimenpiteitä toteuttamalla – milloin tuoksahtavien puhdistamoaltaiden äärellä, milloin saappaat savessa pellolla tai kalastusalusten kyydissä keikkuen. Käytännönläheiset suojeluprojektit ovat myös ulkopuolelta katsottuna kiinnostavaa seurattavaa, ja tutustumiskäynnit hankekohteisiin poikivatkin usein mielenkiintoisia näkökulmia ja näyttäviä kuvia käytännön toimista. Samalla tärkeä työ saa kaivattua näkyvyyttä, ja myös ihmisten tietoisuus erilaisten suojelukeinojen vaikutuksista ja merensuojelun tärkeydestä kasvaa taas piirun verran.
Toinen, ulkopuolisen silmin kenties vähemmän kiinnostava työsarka odottaa kuitenkin merensuojelijaa sähköpostien ja kokoushuoneiden loputtomissa syövereissä. Kulisseissa tapahtuva, toisinaan paperinmakuinenkin työ on monesti vaikuttavuudeltaan vähintäänkin samansuuruista kuin merta rehevöittävien ravinteiden jahtaaminen maastossa. Ja mitä hankalammista lähteistä ravinnevalumia pyritään vähentämään, sitä suuremmaksi kasvaa myös käytännön pilottien tukena tehtävän vaikuttamistyön merkitys. Onhan aivan eri asia tukkia yksittäinen suuri päästö putken päässä kuin saada kiinni satojen ja tuhansien pienten laskuojien kautta vesistöihin valuvat ravinteet.
Vaikuttamistyön keskeisenä tavoitteena on muuttaa suuria linjoja ja siirtyä kohti kestävämpiä käytäntöjä. Isojen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan poliittista tahtoa ja päätöksiä, laadukasta tutkimusta ja asiantuntijatyötä niiden selkänojaksi, sekä rahoituksen ohjaamista oikeisiin kohteisiin, jotta päätökset voisivat jalkautua pöytäkirjoista toiminnaksi. Kasvattamalla päättäjien tietoisuutta, kolmannen sektorin toimijat voivat toimia tärkeänä linkkinä tutkimuksen ja päätöksenteon välillä. Esimerkiksi hankkeissa tehtävät pilotit tuottavat konkreettisten ympäristöhyötyjen lisäksi tarpeellista tietoa suojeluratkaisuiden ja menetelmien toteutettavuudesta, ja toimivat samalla askelmerkkeinä kohti suurempia, strategisia päämääriä.
Parhaimmillaan parrasvalojen katveessa puurtaminen tuottaa tuloksia, joiden vaikutukset ovat merkittäviä ja ulottuvat laajalle: Esimerkiksi BEST-hankkeessa veimme hankkeessa havaittuja, teollisuusjätevesien luvituksen merkittäviä puutteita tiedoksi Euroopan Komissiolle ja vaikutimme lupakäytäntöjen muuttamiseen EU:ssa. SEABASED-hankkeessa kokosimme merentutkimuksen huippuasiantuntijoita yhteisiin työpajoihin pohtimaan Itämeren sisäisen ravinnekuorman hallinnan keinoja, ja lopputulemana syntynyt riskinarviointikehikko sisällytettiin osaksi HELCOM:in Itämeren sisäiseen ravinnekuormaan puuttuvien toimien ohjeistusta. CAP-lausunnossamme otamme kantaa tehokkaiden maatalouden kuormitusta vähentävien toimien edistämiseksi EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa – toimien, joita olemme jo pilotoineet Saaristomeren ja Suomenlahden alueilla hyvin tuloksin.
Maailmaa voi muuttaa pala palalta, vähän kerrallaan. Käytännön pilottitoimet jalkautuvat laaja-alaisesti vaikuttavaksi toiminnaksi pitkien ketjujen kautta, ja johdonmukaista vaikuttamistyötä tarvitaan tavoitteisiin perille pääsemisen tueksi. On palkitsevaa nähdä lausuntojen lopulta muovautuvan päätöksiksi, ehdotusten osaksi toimenpideohjelmia, ja, ennen kaikkea, todistaa pitkällisen taustatyön nytkähtävän eteenpäin konkreettiseksi, Itämeren suojelua edistäväksi toiminnaksi. Itämeren parantamiseksi tarvitaankin kärsivällistä ja pitkäjänteistä yhteistyötä kaikin keinoin, kulissien takana ja kädet savessa – pala kerrallaan.
Miina Mäki
Projektipäällikkö
John Nurmisen Säätiö
FM Miina Mäki liittyi säätiön Itämeren pelastusjoukkoihin vuonna 2007, jolloin hän työskenteli mm. Pietarin ja Puolan jätevesipäästöjen parissa säätiön ensimmäisissä fosforinpoistohankkeissa. Näissä hankkeissa tarvittiin paitsi sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja neuvottelukykyjä, myös kestävää nenää. Tuoreimpina projekteinaan Miina luotsasi viisivuotista Lähikalahanketta (2014–2019) sekä keväällä 2021 päättynyttä kolmivuotista EU-rahoitteista SEABASED-projektia, jossa on tarkasteltu keinoja lievittää Itämeren sisäistä ravinnekuormaa. Projektipäällikön työnsä ohella tämä säätiön Itämeri-asiantuntija osallistuu monipuolisesti säätiön viestinnällisten ja ympäristökasvatussisältöjen ideointiin ja jalkauttamiseen.
Meri- ja ympäristöbiologin koulutuksen saanut Miina tuntee meren salat pinnan päältä ja alta, ja osana vedenalaistutkijan koulutustaan on myös sukeltanut pinnan alle. Monipuolisen Miinan graafiset ja kirjalliset taidot ovat herättäneet ihastusta kautta linjan. Vapaa-aikanaan Miina ulkoilee ja retkeilee luonnossa ja ilahduttaa ystäviään kuvillaan ja huomioillaan kaikkina vuodenaikoina, sekä vaalii monipuolista kasvivalikoimaansa niin kotona kuin mökkipuutarhassa. Hän on iltapuhteinaan myös kirjoittanut Nuuskamuikkusen kalakirjan, joka julkaistiin maaliskuussa 2021 (WSOY).
