Uuden vesiensuojelumenetelmän kokeilussa määränpää voi joskus olla yllättävän monen mutkan takana ja tavoitteen saavuttamiseen kulua paljon aikaa. Aiempien kokemusten ja ohjeiden puuttuessa joutuu ikään kuin kulkemaan sokkelossa, jonka uumeniin voi poloinen projektipäällikkö jäädä harhailemaan ja etsimään ulos johtavaa reittiä jännittävänkin pitkäksi aikaa. Minulle tällaisen kiemuraisen polun on tarjonnut luonnonkipsin hankkiminen Vantaanjoen kipsihankkeelle. Operaatio luonnonkipsiin kului siis useampikin tovi.
Vantaanjoen valuma-alueella on useita luomuviljelijöitä, jotka heti hankkeen käynnistyessä ilmoittivat olevansa kiinnostuneita kipsikäsittelystä, mikäli sopivaa kipsiä vain olisi tarjolla. Hankkeessa muutoin käyttämämme Yaran lannoitetuotannon sivutuotteena syntyvä kipsi ei nimittäin luomusäännösten vuoksi sovellu luomupelloille, joille on sallittua levittää vain neitseellistä luonnonkipsiä. Minua kiinnosti myös selvittää, mikä on louhitun luonnonkipsin hintataso verrattuna muutoin hyödyntämäämme lannoiteteollisuuden sivutuotekipsiin. Niinpä tavoitteeksi asetettiin toteuttaa pienimuotoinen pilotti luonnonkipsillä.
Aloitin suoraviivaisesti tekemällä tarjouspyynnön luonnonkipsistä maatalouskaupoille. Vaikka kontaktimme ponnistelivat sopivan tuotteen löytämiseksi, puolisen vuotta ja muutamia tuoteselosteita myöhemmin oli kuitenkin todettava, ettei laatuvaatimukset täyttävää luonnonkipsiä tarjouskilpailun kautta löytynyt. Ensimmäinen valittu reitti päättyi siis umpikujaan.
Toiveikkaana lähestyin suomalaisia kipsilevyjen valmistajia. Lähetin sähköposteja ja soitin puheluja, mutta en löytänyt halukasta myyjää etsimällemme 100 tonnin kipsierälle. Yksi avulias kontakti ohjasi minua eteenpäin, mutta aina sokkelon seinät tulivat vastaan. Opin, että kipsillä ja kipsillä on eroja.
Seuraavaksi suuntasin katseen ulkomaille. Google löysi kipsikaivoksia Itämeren toiselta puolelta Latviasta ja Puolasta. Neuvottelin paikallisen tulkkimme välityksellä Latvian ja Puolan kipsistä, mutta tavara vaikutti sisältävän vähintäänkin jotain jalometallia, sillä niin kallista se oli. Lisäksi tulkki piti kovin pitkiä luovia taukoja kipsin hintaa ja laatua selvittäessään. Koin, että kello alkoi tikittää – hankkeen päätösvuosi oli jo hyvässä vauhdissa ja pian piti päättää, käytetäänkö hankebudjettia luonnonkipsiin vai ei.
Laajensin etsintäaluetta Saksaan. Sieltä löytyikin avulias myyjä, joka toimitti ripeästi saksalaisen kipsin tuoteselosteen. Kipsin laatu arvioitiin hyväksi ja hinta kilpailukykyiseksi. Neuvottelujen loppumetreillä ilmeni kuitenkin uusi pulma: kipsi myydään kuivana eikä kosteana, jolloin sen käsittelyyn olisi tarvittu ihan oma kalustonsa: kuljetukseen säiliöperävaunu, varastointiin siilo, lastaukseen paineilmaa ja levitykseen letkulevitin. Tähänkin laitevarusteluun keksittiin muutama luova ratkaisuvaihtoehto, mutta sitten iski korona ja laittoi Saksan kipsihanat kokonaan kiinni. Jäin pettyneenä raapimaan sokkelon seinää.
Sitten tuli onnenpotku! Soilfoodin Juuso Joona ilmoitti, että heidän kauttaan tulee tarjolle espanjalaista luonnonkipsiä. Kuulosti hyvältä – joko meitä nyt onnistaisi? Edellisen saapuneen kipsierän tuoteseloste vaikutti kuitenkin kovin merkilliseltä. Odottelimme siis vielä tämänvuotisen erän tietoja ja ne olivatkin onneksi toivotunlaiset. Analyysitulokset saatuamme pystyimme arvioimaan tarvittavan levitysmäärän ja tekemään kipsitilauksen. Sokkelosta avautui vihdoin ovi ulos!
Todellisuudessa matkaan mahtui tämänkin jälkeen vielä aika monta kiemuraa ja käännettä ennen kuin luonnonkipsi saatiin Nurmijärvellä peltoon eroosiota ja fosforihuuhtoumaa torjumaan. Auringossa kimalteleva kipsikasa näytti niin eksoottiselta, että sen pelättiin sisältävän, ellei suorastaan timantteja, mutta kenties jotain epäpuhtauksia. Lasinsirumainen aines oli kuitenkin kipsin luontaisesti sisältämää kvartsia. Lisäksi vielä kipsin levityspäivän aamunakin urakoitsija soitti, että hydrauliikkaletku katkesi ja levitys viivästyy.
Nyt voidaan kuitenkin huokaista helpotuksesta ja sanoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin! Pääsin syyskuussa katsomaan, kun kipsiä levitettiin Lepsämän kylässä Krannin tilan pelloille. Aamupäivästä kehkeytyi lopulta oikea elämysmatka: pääsin näkemään myös tilan myllyn, jossa kipsikäsitellyn pellon kaura ensi vuonna jalostetaan kaurahiutaleiksi. Oli helpottava tunne, kun syysaamun sankka sumu hälveni ja edessä vihdoin oli – ihana kipsikasa!
Anna Saarentaus
Projektipäällikkö, Puhdas Itämeri -hankkeet
John Nurmisen Säätiö
Viisi vuotta sitten säätiöön rantautunut MMM Anna Saarentaus vastasi ensimmäisenä säätiöprojektinaan ravinnepäästökauppaan liittyvästä NutriTrade-hankkeesta, jossa yhtenä pilottina kokeiltiin kipsikäsittelyä. Sittemmin Anna johti Vantaanjoen kipsihanketta ja vie nyt kipsiä maailmalle kansainvälisessä Gypsum Initiative -hankkeessa. Näiden hankkeiden rinnalla Anna on myös syväsukeltanut mm. teollisten ja kunnallisten jätevesien yhteiskäsittelyyn BEST-hankkeessa ja ollut rakentamassa säätiön johtamaa, tänä kesänä käynnistynyttä Sustainable Biogas -hanketta.
Anna on systemaattinen, päättäväinen ja sisukas projektipäällikkö, jolle mikään ei ole mahdotonta. Koulutukseltaan Anna on metsänhoitaja. Vapaa-aikanaan Anna viihtyy luonnon parissa ja mökillä. Joka syksy hän ilahduttaa säätiöläisiä oman puutarhan omenilla ja luumuilla.
