Juha Ruusuvuoren teos, Kampelaa ja kadonneita luumuja, kertoo yhdeksän eri aikakausille sijoittuvaa tarinaa meriltä ja laivojen ruokapöydistä. Mutta millaisia tarinat ovat ja kenelle kirja on kirjoitettu?
Ruusuvuori vastaa puhelimeen kotonaan Kemiönsaaren Taalintehtaalla. Vaikka kirjoitusurakka on nyt ohi, suhde mereen on silti läsnä – matkaa rannalle on vaivaiset 50 metriä.
”Sanotaanko, että meren maantieteellinen läheisyys voimistaa suhdetta merelliseen historiaan aika voimakkaasti. Ainakin tällaisella historiaa lukeneella ihmisellä”, Ruusuvuori kertoo suhteestaan mereen.
Kampelaa ja kadonneita luumuja – makumuistoja laivan kapyysista on siitä erikoinen teos, että se sekoittaa faktaa ja fiktiota – historiaa ja kaunokirjallisuutta. Teos maalaa kuvan yhdeksästä eri aikakauteen sijoittuvasta merimatkasta ja laivojen kapyysien sattumuksista. Vaikka tapahtumat ovat kuvitteellisia ja teksti perustuu kaunokirjalliseen tarinankerrontaan, merkittävä osa tarinoissa esiintyvistä henkilöhahmoista ja lavoista perustuu todellisiin historiallisiin faktoihin.
”Se, millä tavalla fiktiivinen tarina on yhdistetty niin sanottuun reaalitodellisuuteen ja historiaan, on tässä kirjassa mielenkiintoista. On jännittävää nähdä, miten tällainen tarinankerronta otetaan vastaan. Kustantaja toimi hienosti, kun lähti tekemään rohkeasti tällaista aika erikoista yhdistelmää. Ei haluttu tehdä perinteistä tietokirjaa, vaan tuoda peliin jotakin uutta”, Ruusuvuori kuvailee.
Kampelaa ja kadonneita luumuja sivuaa tarinoissaan maailmanhistoriaa, eri aikakausien politiikkaa ja taloutta sekä tietenkin myös vähän rakkautta. Kirjassa seikkailee värikäs kavalkadi erilaisia hahmoja – mukaan mahtuu muun muassa 1300-luvun merirosvoja, tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld, natsismia ihannoiva professori ja tsaari Aleksanteri III. Hahmojen käymät keskustelut on sijoitettu historiallisiin aluksiin perustuville laivoille.
”Lukijat, jotka tuntevat merihistoriaa, pystyvät nappaamaan fiktiivisen tarinan seasta sellaisia henkilöitä ja laivoja, jotka ovat todellisuudessa olleet olemassa. Tämä luo vähän lisää mielenkiintoa lukemiseen. Kirjassa mainitaan esimerkiksi Kontion kaappaus Itämerellä, joka on itse asiassa aika vähän tunnettu historiallinen fakta”, Ruusuvuori pohtii linjan toisessa päässä.
Laiva-intoilijoiden iloksi tarinoita on rikastettu lisäämällä niiden yhteyteen faktaosuudet ja kuvitukset kirjassa esiintyvistä aluksista. Haastavimmaksi osaksi kirjoitusprosessia Ruusuvuori nimeääkin faktan ja fiktion yhteensovittamisen.
”Kaunokirjallinen prosessi ei ole yhtään niin yksinkertainen juttu kuin tieteellisen teoksen tekeminen. Haastavinta oli löytää oikeat alukset – sellaiset, jotka tuntuivat hyviltä ja omimmilta ottaa mukaan tähän kirjaan”, Ruusuvuori kertoo.
”Kaunokirjalliseen prosessiin liittyy sellainen täydellinen vapaus, mikä siinä pitää olla. Fiktion kirjoittaja on aina se jonkinlainen pienikokoinen kaikkivaltias, jonka täytyy pystyä säätämään se tarina alusta loppuun. Mutta toisaalta silloin, kun tehdään historiallista fiktiota, niin tarinoissa voi ja pitää ottaa huomioon myös ne ympäröivät faktat.”
Historiaan pohjautuvien henkilöhahmojen, hauskojen tarinoiden ja mielenkiintoisten laivafaktojen lisäksi kirja sisältää tarinoista tuttuja reseptejä. Kampelaa ja kadonneita luumuja ei kuitenkaan ole reseptikirja, vaan ruokaohjeet toimivat eräänlaisena tarinoiden mausteena.
”Tämä kirja on hyvin mielenkiintoinen, monien asioiden yhdistelmä. Kirja on tehty sellaisille ihmisille, jotka harrastavat merihistoriaa tai rakastavat muuten vain merta ja hyvää ruokaa,” Ruusuvuori summaa.
Tilaa kirja ja ihastu: http://jnsshop.fi/tuote/a/9789529745487
