Merellistä Helsinkiä symboloiva runollisen näköinen Harmajan majakka ei suinkaan ole yleisölle avoin turistikohde, vaan aktiivinen luotsiasema, jolla työskentelee 10 luotsia, 10 kutterinhoitajaa ja emäntä. Harmajan kautta luotsataan Helsingin kaikkiin satamiin eli Vuosaareen, Länsisatamaan ja Eteläsatamaan. Kesällä luotseja työllistää myös vilkas risteilyliikenne. Harmajan majakan omistaa Liikennevirasto. Maa-alueen ja muut kiinteistöt omistaa Finnpilot Pilotage Oy. Väylä mereltä Helsinkiin johti jo 1600-luvulla Harmajan ja Lågharun luotojen välitse. Harmajalla oli purjehdusmerkkinä kiviraunio. Puiset tunnusmajakat eli pookit rakennettiin 1700-luvulla. Vuonna 1883 puupooki korvattiin rautaisella valomajakalla. Sen paikka valittiin niin, että majakan ja Viaporin (Suomenlinnan) kirkon muodostama turvallinen sisääntulolinja säilyi. (Finnpilot Pilotage ja Seppo Laurell). Kuva Ilkka Vuorinen.
John Nurmisen Säätiö kutsuu vuosittain yritystukijoitaan ja muita yhteistyökumppaneitaan Club Itämeri -tilaisuuteen keskustelemaan Itämeren ajankohtaisista asioista. Tapahtumassa kerrotaan myös Puhdas Itämeri -hankkeiden edistymisestä ja rahoituksen tilanteesta. Syyskuun alussa viidettä kertaa järjestetyn tilaisuuden isäntänä toimi Finnpilot Pilotage.
Tänä vuonna uudistettu Club Itämeri toteutettiin risteilynä Helsingin vesillä. Tilaisuuden isäntä, Itämeren suojelun ytimessä toimiva Finnpilot Pilotage, tarjosi vieraille perusteellisen katsauksen luotsien toimintaan ja myös harvinaisen tilaisuuden tutustua ainutlaatuiseen Harmajan majakkaan.
Toimitusjohtaja Matti Pajula kertoi, että Finnpilotin tärkein tehtävä on edistää merenkulun ja meriympäristön turvallisuutta ja estää onnettomuudet auttamalla aluksia liikkumaan turvallisesti väylillä.
Pajula totesi, että luotsin perustehtävä on säilynyt samana vuosisatojen ajan: kuten virkaveljensä satoja vuosia sitten, tänäkin päivänä luotsi kiipeää aluksen komentosillalle ja auttaa aluksen turvallisesti satamaan. Entisaikoina aluksen päällikkö ei koskaan luovuttanut aluksen ohjausta luotsille, tänä päivänä niin käy yhä useammin. Eikä mikään ihme: Suomen rannikko on maailman vaikeimmin navigoitavia merialueita. Suurimman osan vuotta on myös kylmää ja pimeää, ja jokatalvinen jääpeite vielä lisää vaikeusastetta. Vain paikalliset väylät erinomaisesti tunteva luotsi pärjää näissä matalissa ja kivisissä vesissä.
Suomalaiset luotsit toimivat siis moniin maailman meriväyliin verrattuna poikkeuksellisen vaativissa olosuhteissa. Luotsausjohtaja Kari Kosonen kertoi, että luotsiksi valikoituu ainoastaan huippuosaajia. Kaikki suomalaiset luotsit ovat kokeneita aluksen päälliköitä. Yleensä luotsina aloittavalla on takanaan vähintään 10 vuoden ura aluksen päällystötehtävissä.
Yksi luotsaukseen investoitu euro tuottaa kolme takaisin
Viime vuonna Finnpilotilla oli valtava määrä luotsauksia, noin 25 000. Näistä lähes joka viidennessä havaittiin jokin poikkeama, ja todellisia vaaratilanteita oli lähes 60. Jos vaaratilanteet olisivat johtaneet onnettomuuksiin, niiden kustannus olisi lähennellyt sataa miljoonaa euroa. Toisaalta luotsausmaksuja kerättiin noin 35 miljoonaa euroa. Näin voi laskea, että yhdellä luotsaukseen investoidulla eurolla saa kolme euroa. Tämä on hyvä yhtälö varustamoille ja koko Suomelle. Ja ei pelkästään liike-elämälle vaan myös ympäristölle: onnettomuuksien ehkäiseminen merkitsee usein myös öljyvuoden ehkäisemistä.
Kesä 2014: kaksi merta
Säätiön hallituksen puheenjohtaja Juha Nurminen analysoi omassa puheenvuorossaan menneen kesän kaksijakoista tilannetta. Idässä eli Suomenlahdella koettiin ennätyskirkkaat vedet, kun taas Hangon länsipuolella velloivat kilometrien pituiset sinilevälautat. Pääsyynä lännen katastrofiin oli Itämeren pääaltaan syvänteisiin ajan kuluessa kerääntynyt suuri fosforivaranto, jonka talvimyrskyt sysäsivät liikkeelle. Sinilevät tarvitsevat fosforia kasvaakseen ja toisena tekijänä sinileväkukintoja kiihdyttää lämpö. Lämmin heinäkuu aiheuttikin sinilevien räjähdysmäisen leviämisen.
Poikkeuksellisen pitkä kuuma kesä oli todellinen happotesti Suomenlahden tilalle. Vedet kuitenkin pysyivät kirkkaana. Kaksi yksittäistä toimenpidettä ovat vaikuttaneet kaikkein eniten Suomenlahden ennätyskirkkaaseen tilaan: Pietarin jätevesien tehostettu ravinteidenpoisto sekä Kingiseppin jätekipsivuoren fosforipäästöjen loppuminen. Säätiöllä on ollut molemmissa tapauksissa iso rooli. Nurminen iloitsi siitä, että nyt on näytetty toteen, että konkreettisilla toimenpiteillä saadaan myös konkreettisia tuloksia.
Nurminen totesi, että tehokkain ja nopein toimenpide Itämeren pääaltaan tilan parantamiseksi – ja sitä kautta myös Saaristomeren tilan parantamiseksi – on leikata suurimpien yksittäisten kuormittajien päästöjä Puolassa, Baltian maissa, Kaliningradissa ja Valko-Venäjällä. Ihmekonsteja ei valitettavasti ole, mutta tämä kesä näytti, että jo meidän elinaikanamme on mahdollista saavuttaa näkyvä muutos meren tilassa.
Helsingin ympäristökeskuksen tutkija Emil Vahtera totesi vanhojen syntien hidastavan Itämeren elpymistä. Veden hidas vaihtuvuus ja vuosikymmeniä jatkuneen liiallisen ravinnekuormituksen aiheuttama sisäinen kuormitus vaikeuttavat tilannetta. Siksi Helsingin merialueiden kunto on vain välttävä. Oleellista kuitenkin on, että meri kyllä elpyy, kun ulkoisen kuormituksen leikkaamiseksi tehdään määrätietoista työtä. Esimerkkinä Vahtera mainitsi, että kun Helsingin jätevesien typenpoistoa tehostettiin 1980-luvun lopussa, näkyi tämä suhteellisen pian paikallisesti meren tilan paranemisena.
Club Renata: nuorten ja meren hyväksi
Tilaisuuden lopuksi otettiin suunta Club Renatan tiloihin Suomenlinnan Susisaareen. Club Renatan perustaja Antti Etelämäki kertoi yhdistyksen vaalivan mereen liittyvää kulttuurihistoriaa. Tärkeä osa yhdistyksen toimintaa on tarjota vaikeasti työllistettäville nuorille innostavia merellisiä kokemuksia yhteistyössä muiden merellisten toimijoiden sekä lasten ja nuorten parissa toimivien tahojen kanssa. Yhdistyksen tavoite on myös entisöidä vuonna 1929 rakennettu 6mR-luokan vene Renata.
Tilaisuuden lopuksi kuultiin maailmanympäripurjehtija Eero Lehtisen ja muotoilija, professori Hannu Kähösen mietteitä purjehduksen syvimmästä olemuksesta. Keväällä muistelmansa säätiön kustantamana julkaissut maailmanympäripurjehtija ja purjehdusasiantuntija Eero Lehtinen kertoi veneen miehistön dynamiikasta maailmanympäripurjehduksella. Purjehdukseen valmistautuminen liittyy monia muitakin asioita kun itse purjehdus: rahoituksen hakeminen, miehistön rekrytointi, työnjako, varustautuminen… Paitsi että purjehdus on fyysisesti rankkaa, miehistön läheisyys ja oman tilan puute asettavat johtajuuden äärimmäiselle koetukselle.
Hannu Kähöselle meri tarjoaa voimallisia esteettisiä kokemuksia ja on tärkeä henkisen tasapainon lähde. Purjehtiessa ihmisestä tulee osa luontoa; meren armoilla oleminen ja horisontin tuoma perspektiivi opettavat nöyryyttä – ja antavat tilaisuuden rauhoittumiseen ja puhdistautumiseen. Vesi ja aallot symboloivat puhtautta – Kähösen mielestä kaikkialla maailmassa.