Teolliset jätevedet, niille on tehtävä jotain! Ajatus syntyi Berliinissä toukokuussa 2013 tapaamisessa, jossa ideoimme yhdessä Itämeren alueen jätevesieksperttien kanssa keinoja vähentää päästöjä kunnallisilta puhdistamoilta vesistöihin ja Itämereen.

Olimme puhdistamoiden toimintaa tehostavissa hankkeissamme törmänneet yhä uudestaan samaan ongelmaan: puhdistamoiden henkilökunta – joita muuten pidämme varsinaisina Itämeren supersankareina – huhki ammattitaitonsa äärirajoilla jätevesien puhdistamiseksi myrkyistä ja ravinteista, mutta jostain teollisuudesta tuli aina se luraus tai isompikin päästö, joka teki hyvän työn turhaksi. Pahimmillaan se sai puhdistamon toiminnan sekaisin pitkäksikin aikaa.

Teolliset luraukset ja pulaukset ovat kunnallisten supersankarien arkipäivää aivan turhan monella jätevedenpuhdistamolla koko Itämeren alueella. Venäjällä ja Valko-Venäjällä ongelma on rakenteellinen ja liittyy myös lainsäädäntöön, meillä EU-maissa pikemminkin käytäntöihin ja vanhanaikaisiin toimintakulttuureihin. Ryhdyimme kartoittamaan asiaa tarkemmin, ja mitä lähemmin tutustuimme teollisen kuormituksen aiheuttamiin ongelmiin, sitä monimuotoisemmaksi ja laajemmaksi kokonaiskuva alkoi muodostua. Vastaanotto oli lähes kaikissa vierailukohteissamme sydämellinen ja toiveikas – ja ongelmien kirjo mykistävä. Melkein kuin olisimme avanneet Pandoran lippaan!

Myrkyllinen päästö voi pahimmillaan tuhota koko puhdistamon aktiivilietteessä elävän hyödyllisten bakteerien yhdyskunnan, johon jätevesien biologinen puhdistaminen perustuu. Näin on käynyt esimerkiksi Viipurissa, missä eräänä aamuna puhdistusteho oli pudonnut lähelle nollaa. Lietteen hajoamisen aiheuttamat hahtuvaiset pilvet leijuivat puhdistusaltaiden päällä. Olainen kaupungissa Latviassa puolestaan kohtasimme uskomattoman velhosopan, kun kemianteollisuudesta tuleva jätevesicocktail sai lietteen kuplimaan sakeana ja poksahtelevana hernerokkana puhdistusaltaan pinnalla.

Hatsinassa Venäjällä ja Jelgavassa Latviassa tutustuimme maitoteollisuuden jätevesistä aiheutuviin, hyvin yleisiin ongelmiin. Elintarviketeollisuuden päästöt eivät useinkaan ole myrkyllisiä, mutta puhdistamoille päätyvät rasvat, herat, höyhenet ja äkilliset, suuret ravinnekuormat saavat puhdistuksen helposti sekaisin.

Tutkimusmatkojemme värikkäimpiä tapauksia olivat liettualainen pikkukaupunki, jonka jätevedet olivat kauniin pinkkejä kiitos punajuuritehtaan, sekä puolalainen Lesznon puhdistamo, johon virtasi verenpunaisia jätevesiä paikalliselta kosher-teurastamolta.

Vaikka pinkki saattaa kuulostaa jäteveden värinä kiehtovalta, ja pomppiva noita-akkaliete sekä verinen jätevesi luovat omanlaistaan Halloween-tunnelmaa, on asiassa rakkaan meremme kannalta vakava puolensa. Nyt kun kaupunkien puhdistamot on jo monessa paikassa uudistettu ja saatu tekemään Itämeren kipeästi kaipaamaa tehopuhdistusta, estävät teolliset luraukset hyvän puhdistustuloksen saavuttamisen ja herkkä meremme kuormittuu turhaan. Ravinteita ja haitallisia aineita virtaa potilaaseen yhä paljon enemmän kuin lääkärit sallisivat.

Kolikolla on vielä toinenkin, yhtä merkittävä puoli: vaikka osa teollisuudesta tulevista haitallisten aineiden päästöistä pystytään poistamaan jätevesistä, haitta-aineet kertyvät puhdistamolietteeseen ja saastuttavat sen niin pahasti, että lietteen hyötykäytön esimerkiksi viljelyssä voi monin paikoin unohtaa. Vaikka kiertotalous on päivän sana ja ravinteiden kierrätys tulevaisuudessa yhä keskeisemmässä roolissa, jätevesilietteiden hyödyntäminen ruuantuotannossa pysyy utopiana niin kauan, kun haitta-aineongelma nykyisessä laajuudessaan on ratkaisematta.

Onneksi ex-kollegamme Tuuli sai älynväläyksensä Berliinissä, ja siitä lähtien olemme säätiöllä määrätietoisesti kehittäneet hanketta, jolla päästäisiin kiinni ongelman ytimeen. BEST (Better Efficiency for Industrial Sewage Treatment) -hankkeen syntymatkalle on mahtunut kaikenlaista ­­- kuplivien lietteiden ja kymmenien puhdistamoiden lisäksi myös kristallikruunujen loistetta ja yhteistyön edistämistä astetta fiinimmissä suurlähetystöjen neuvotteluhuoneissa. Puola on BEST-hankkeessa keskeisessä roolissa, ja saimmekin säätiönä kutsun järjestää ympäristöaiheisen seminaarin presidentti Sauli Niinistön Puolan valtiovierailulle vuonna 2015. On erityisen hienoa, että tällainen kovin arkiselta tuntuva, mutta Itämeren kannalta keskeinen asia, on edelleen myös ulkopolitiikkamme ja presidenttimme agendalla!

Hyvässä hankkeessa tärkeintä ovat osaavat kumppanit. Olemmekin erityisen iloisia siitä, että Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY lähtivät alusta pitäen mukaan kehittämään hanketta yhdessä monen muun Itämeren alueen toimijan kanssa.

Todellista pitkän matkan juoksijan onnea tunsimme nelivuotisen valmistelu-urakan jälkeen, kun hankkeen rahoitus EU:n Itämeren alueen ohjelmasta vihdoin varmistui kesällä 2017. Varsinainen työ on kuitenkin vasta alussa. Seuraavien kolmen vuoden aikana on tarkoituksena kehittää niin teknisiä ratkaisuja kuin parempia hallinnollisia käytäntöjäkin, jotta kunnallisille puhdistamoille tulisi yhä vähemmän niiden toimintaa sekoittavia teollisia päästöjä.

Ja ei, kaikista mielenkiintoisista kokemuksista huolimatta, emme jää kaipaamaan pinkkejä jätevesiä tai pulputtavia Halloween-lietteitä – eikä varsinkaan Itämeri.

Kirjoittajat Marjukka Porvari ja Miina Mäki ovat juosseet kasaan BEST-hanketta viimeiset neljä vuotta ja sinä aikana juoneet kahvia ja ihailleet aktiivilietettä yli kolmellakymmenellä puhdistamolla kahdeksassa eri maassa.