19.06.2019

Suhteeni Itämereen, ystävä vai vihollinen?

Suhteessani Itämereen olen ollut sangen onnekas, peräti etuoikeutettu, sillä vuosien varrella olen saanut nauttia meren parhaista puolista monin eri tavoin.

Mieheni on purjehtija ja aikoinaan perheemme kesäloman alkaessa pakkasimme puisen saaristoristeilijämme täyteen retkimuonaa, joka kelin vaatteita, lautapelejä, kirjoja ja karttoja ja suuntasimme saaristoon. Meripartiolaisena mieheni tiesi viedä meidät idyllisiin kyläsatamiin, kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisiin saaristokohteisiin ja uskomattoman kauniisiin autiosaariin, joihin vain pienellä veneellä on mahdollista päästä. Jokainen saari oli ihmeellisen ainutlaatuinen pienoismaailma. Ne olivat satumaisen hauskoja seikkailuja huonoista keleistä tai pikku haavereista huolimatta.

Myöhemmin rakensimme pikku talon meren rannalle kalliolle kukkulalle. Sieltä aitiopaikalta minulla on ollut mahdollista seurata vuodenaikojen kiertoa ja sen mukanaan tuomia upeita luonnonilmiöitä merellä sekä elää osa-aikaista saaristolaiselämää.

Hölmösti olen aina kuvitellut, että suhteeni mereen on hyvä, koska pidän merestä niin paljon ja pyhä pyrkimykseni kulutusvalinnoissani on luontoa säästävä ekologisuus ja muutenkin yritän käyttäytyä siivosti luonnossa liikkuessani. Tein Itämeri-jalanjälki testin. Järkytyksekseni tajusin, että olen oikeastaan meren vihollinen, en ystävä. Minun oloni ja eloni tuottaa ämpäritolkulla ravinnekuormitusta mereen. Itämeren suojelun kannalta olisi parasta, jos pysyisin mahdollisimman kaukana koko merestä!

Samaisessa testissä huomasin, että käyttäytymisessäni on kuitenkin yksi konkreettisesti meren hyvinvointia lisäävä asia. Mökillämme harrastamme nimittäin kalastusta ja se on oivallinen tapa poistaa merestä ravinteita. Pääsääntöisesti verkkokalastamme isosilmäisillä verkoilla ja enimmäkseen saamme saaliiksi nk. roskakalaa: lahnaa, säynävää ja särkeä. Näitä kaloja ei kaupan kalatiskillä useinkaan tapaa, kenties runsaasta ruotoisuudesta johtuen. Lahna, säynävä ja särki ovat kuitenkin oikein maukkaita kaloja, etenkin säynävä on suosikkini, kirjolohen kaltainen pulskalihainen kala. Piikit kalasta saa helposti pois, kun kalan ensin kypsentää, kevyesti savustaa tai höyryttää uunissa. Pienellä harjoittelulla ruodot oppii erottelemaan kohtuullisen nopeasti. Kypsästä kalasta voi valmistaa monenlaista herkkua, kuten savulahnatahnaa, merikalapihvejä, kalamureketta, pastakastiketta. Hajutiiviissä kompostissa perkuujätteistä voi valmistaa ravinteita kasvimaalle. Voittoisa harrastus monin tavoin, mikäli kaipaa näpertelypuuhaa kesälomalleen ja haluaa edes hivenen helpottaa ympäristöahdistustaan.

Eeva Lithovius
sisustusarkkitehti

Eeva Lithovius on suunnitellut Designmuseonkin kokoelmiin kuuluvan Raita-penkin. Penkki sai keväällä 2019 uuden merellisen värin. Jokaisesta sini-valko-musta-vihreän penkin myyntitulosta lahjoitetaan 100 euroa John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeiden tukemiseen.

Lue lisää yhteistyöstä: Durat mukaan Itämeren pelastusjoukkoihin

Durat pystyttää Itämeri-infoja kuluvan kesän aikana merellisten tapahtumien yhteyteen. ​Kerro Duratin videohaastatteluryhmälle #meritarinasi eli miksi Itämeri on sinulle tärkeä ja osallistut Raita-penkin arvontaan. Tutustu muiden jakamiin meritarinoihin Duratin kampanjasivuilla www.meritarinasi.fi

Aiheeseen liittyvää

Olet nyt varjossa STAGING (Staging). Poistu