Aika avata Lokin taustoja hieman syvällisemmin.
Kulttuuriperintö. Siinä vasta kuivakan kuuloinen sana. Kuulostaa hieman siltä, kuin joku olisi pullottanut pölyä, jota on vuosikaudet kertynyt John Nurmisen Säätiönkin vitriineissä lepäävien museoesineiden päälle. Miten myyt tällaisen pullon koululaiselle, kiireiselle ruuhkavuotiaalle, tai edes potentiaaliselle kulttuurinkuluttajalle? Ja toisaalta – oi mikä valtava kiehtovien tarinoiden päättymätön polku sanan taakse piiloutuu. Jos viesti onkin vaikea, niin varmasti välineellä on jotain väliä. Voimmeko ravistaa pölypulloa, avata sen ja pyöräyttää koko esitystavan ympäri? Tuoda menneet tavat, teot ja elämäntarinat luontevasti tähän päivään niin ettei niihin tutustuminen vaadi yksityiskohtaisia hakusanoja ja muita ponnistuksia?
Loki-projektin visio on kansalaispalvelu jossa rikas kulttuuriperintömme avautuu yhden oven kautta, aina yksilöllisenä, kulloisellekin kävijälle relevanttina näkymänä. Sähköisiin arkistoihin ja erilaisille palvelimille säilötyt kuvat, tiedot ja tarinat ansaitsevat tulla selailtavaksi kunnollisen käyttöliittymän kautta ja yhdistetyksi samankaltaisiin sisältöihin muista arkistoista. Visiossamme vuonna 2020 kansalainen selailee kulttuuritietokantaa kuin Spotify-palvelua tai päivän lehteä: löytäen vaivattomasti itselleen relevantin sisällön, viettäen sen parissa aikaa kuin huomaamattaan ja samalla alati uutta oppien. Käyttäjä oppii palvelusta, palvelu oppii käyttäjästä, vanhat tarinat tulevat kerrotuksi ja uudet taltioiduksi.
Merellinen esimerkki: majakoista ja sotahistoriasta kiinnostunut veneilevä kokki saisi Hangossa heinäkuussa 2021 vieraillessaan palvelulta viestin paikallisista tarinoista, oppisi että Bengtskärin majakalla käytiin tiukka taistelu jatkosodan alussa, että tulevana perjantaina on itse asiassa kulunut tasan 80 vuotta tuosta taistelusta, ja että majakalla järjestetään tästä syystä näytelmällinen iltajuhla kyseisenä iltana. Samalta sivulta kokki toteaisi, että majakkasaarelle pääsee kulkemaan yhteysaluksella joka lähtee 2 tunnin kuluttua Kasnäsistä, ja saisi reittitiedot satamaan. Huomaa, että majakan kesäravintolan kokki on tuttu tyyppi, ja lista vaikuttaa lupaavalta. Edelleen samalta sivulta löytyisi John Nurmisen Säätiön kustantama, Suomen majakat esittelevä Valo merellä -teos sähkökirjana, sekä Majakkaseuran ylläpitämä valokuvagalleria Suomen majakoista. Lauttamatkalla Kasnäsistä Bengtskäriin kokki voisi tutustua palvelussa tarkemmin joko jatkosodan historiaan Suomen saaristossa, vilkaista muiden majakoiden kiinnostavia tarinoita menneisyydestä, tai tarkistaa karttapaikannuksen avulla mitä muita kiinnostavia kulttuurikohteita ja -historiallisia tarinoita hänen ympäristöstään löytyy. Majakalla vieraillessaan hän muistaa jatkosodan taisteluista knoppitiedon joka oli oppaallekin uusi ja kirjaa sen palveluun jakaakseen tiedon myös muille.
Tällaista palvelua John Nurmisen Säätiö on ryhtynyt ajamaan takaa. Visiota tavoitellaan monivaiheisen projektisuunnitelman kautta. Vuosina 2015-2016 palvelua pilotoidaan toteuttamalla merellisen kulttuuriperinnön palvelu, joka kerää yhteen merelliset tarinat ja rakentaa ensimmäiset rajapinnat olemassa oleviin kulttuurivarantoihin, arkistoihin joissa sähköisiä aineistoja säilytetään. Pilottipalvelu toteutetaan yhteistyössä Suomen merimuseon, Turun Merikeskus Forum Marinumin, Ålands Sjöfartsmuseumin sekä Rauman merimuseon kanssa, ja sen on mahdollistanut rahoitus Jane ja Aatos Erkon säätiöltä. Pilottiprojekti vihellettiin käyntiin maaliskuussa 2015, ja sen ensimmäisenä versona toteutetaan pientä demopalvelua Kotkan, Turun ja Maarianhaminan merellisten kohteiden esittelyä varten. Miten? Se selviää Lokikirjoituksissa.
Tervetuloa mukaan merimatkalle!