23.10.2020

Itämeren syksy – myrskyä ja meduusojen tanssia

Moomin Charactersin ja John Nurmisen Säätiön yhteisen #MEIDÄNMERI-kampanjan avulla levitetään tietoa Itämerestä ja erilaisista keinoista auttaa merta. Samalla kerätään varoja John Nurmisen Säätiön työhön Itämeren ja sen perinnön pelastamiseksi. Tämä blogi vie lukijansa tutkimusretkelle Itämeren syksyisille aalloille.

”Vesi nousee kun tulee huono ilma, mutta joskus se tekee päinvastoin. Joka seitsemäs aalto on valtavan suuri, mutta välistä iso aalto saattaa olla yhdeksäs ja toisinaan koossa ei ole mitään järjestystä. Minne johtavat leveät valkoisesta kuohusta muodostuneet myrskytiet ja kuinka ne syntyvät? Miksi?”
– Muumipappa ja meri

Syyskesällä korvameduusat nousevat syvemmistä vesistä parviksi pintavesiin lisääntymään. Rantavesissämme poh­joisella Itämerellä vellovat meduusapilvet ovat kuitenkin useimmiten ajelehtineet virtausten mukana eteläisemmältä Itämereltä, missä olosuhteet valtamerestä kotoisin olevalle meduusalle ovat suotuisammat. Meduusan elinkierto on jännittävä: vapaana uivat toukat kiinnittyvät merenpohjan kiviin tai muuhun kiinteään alustaan ja jatkavat eloaan aallokossa huojuvana polyyppinä, kunnes alkavat kuroa itsestään irti pikkuruisia, uusia meduusoja. Pikkumeduusat varttuvat meren sylissä, ja kierto alkaa alusta.

Loppusyksystä vesi saaristossa voi olla kristallinkirkasta, kun valon vähetessä ja veden viiletessä kasviplankton pik­kuhiljaa kuolee ja leväsolut vajoavat meren pohjalle. Myös isommat yksivuotiset levät kuolevat ja ajelehtivat massoina veden virtausten ja aallokon mukana pitkin pohjaa. Meri myrskyää ja sekoittaa Itämeren vesikerroksia. Matalam­milla merialueilla pohjatkin saavat taas hapekasta vettä.

Lohet ja taimenet suuntaavat mereltä kohti kotijokiaan. Kalat palaavat kutemaan yläjuoksulle samaan jokeen, mistä itse ovat syntyisin. Meressä talveaan viettävät kalat hakeu­tuvat vesien viiletessä rannikon lahdista syvempiin vesiin tai kolmipiikkiparvien tavoin ulapalle.

Opi Itämeren eliöistä

Särmäneula
Merineuloihin kuuluvat särmä- ja siloneulat ovat merihevosten kotoisia sukulaisia. Särmäneulan suoja-asu on nerokas: meriruohoniityllä särmäneulaa ei hevin erota huojuvien meriruohojen seasta. Särmäneulakoiras on rakkolevämetsien huolehtiva isä, joka ottaa naaraan munimat mätimunat vatsa- pussinsa suojiin. Toisinaan poikaset pääsevät vaaran uhatessa pujahtamaan vatsapussiin vielä kuoriuduttuaankin.

Kuva: Miina Mäki

 

Merirokko
Merirokko on Itämerelle toistasataa vuotta sitten laivojen mukana Amerikasta saapunut tulokas ja vanhin tunnetuista Itämeren haitallisista vieraslajeista. Merirokko kiinnittyy tiukasti kasvu- alustaansa ja siivilöi vedestä ravinnokseen pikkueläimiä kalkki- kuoren suojista ulos työntyvillä sulkamaisilla jaloillaan. Runsaana esiintyessään merirokko valtaa kasvutilaa Itämeren alkuperäisiltä eliöiltä.

Kuva: Miina Mäki

Pelastetaan yhdessä #MEIDÄNMERI

Toivomme, että sinä tulet mukaan turvaamaan Itämeren tulevaisuuden. Yhdistämällä voimamme #MEIDÄNMERI on vielä mahdollista pelastaa.

Voit osallistua kampanjaan tekemällä lahjoituksen www.meidänmeri.fi tai jakamalla tietoa Itämerestä ja sen tilasta.

Aiheeseen liittyvää

Olet nyt varjossa ""Staging"". Poistu