Hirviömäinen Kraken todentaa karulla tavalla sen, että Selkämeren tila on heikentynyt.

Jos ennen ajateltiin, että Ahvenanmaan kynnyksen pohjoispuolella vedet ovat kirkkaita tapahtui sitten Itämeren pääaltaalla tai Suomenlahdella mitä vain, nyt nuo ajatukset on voitu unohtaa.

Seuranta-aineistot osoittavat, että leviä ruokkivan fosfaattifosforin pitoisuudet ovat Selkämerellä nousseet jo kymmenen vuoden ajan.

Kun aloitimme Itämeren suojelun 2005, Suomenlahti oli Itämeren likaviemäri ja sinilevähirviöiden temmellyskenttä.

Tänä kesänä sinileväkukinnat ovat pysyneet Suomenlahdella helteestä huolimatta maltillisina, mikä osoittaa, että tehokkailla ja oikein kohdennetuilla toimilla meren tilaa voidaan parantaa näkyvästi jo omana elinaikanamme.

Sinileviä ruokkivan fosforin päästöjä vähennettiin Suomenlahdella vuosien 2005 ja 2013 välillä lähes 75 prosenttia Pietarin jätevesien ja Venäjällä sijaitsevan Fosforit-lannoitetehtaan päästöjen puhdistuksella.

Molemmissa asioissa me suomalaiset – niin yksityinen kuin julkinenkin sektori – olimme avainasemassa itänaapurin kirittäjinä.

Miten Selkämeren Kraken voidaan kesyttää? Sinilevähirviöiden kesyttämisessä a ja o on niitä ruokkivan fosforin vähentäminen. Selkämeren ihmisperäisestä fosforikuormasta 80 prosenttia tulee maataloudesta.

Mitä enemmän peltomaassa on fosforia, sitä enemmän sitä valuu mereen – ja Satakunnan pelloissa on manner-Suomen korkeimmat fosforipitoisuudet. Syynä on ennen kaikkea alueelle keskittynyt eläintuotanto, joka tuottaa vuosittain lähes 30 prosenttia enemmän lantafosforia kuin peltomaahan kestävästi mahtuu.

Tämä ylimäärä kertyy peltoihin, ja sen ansiosta Krakenille on runsaasti herkkuruokaa tarjolla.

Hyvä uutinen hirviön kesyttäjille on se, että juuri nyt on oikea hetki vaikuttaa maatalouden päästöihin ja auttaa Selkämerta. Yksittäiset maata- loustuottajat eivät tahallaan aiheuta ravinnepäästöjä, vaan heidän toimintaansa ohjaa lakien ja asetusten lisäksi kokonainen maataloustukien viidakko.

EU:n ja kotimaiset maataloustuet ovat Suomessa yhteensä noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Niistä 250 miljoonaa euroa on suunnattu ympäristökorvauksiin, joiden tarkoituksena on juuri vähentää maatalouden ympäristövaikutuksia.

Suomen ehdotus uuden rahoituskauden tukiohjelmasta on lähdössä tänä syksynä EU:lle. Nyt on siis kreivin aika vaikuttaa Selkämeren tilaan.

Reseptikin on tiedossa: ensi- apuna Satakunnan peltojen fosforivalumat laitetaan kuriin maanparannusaineilla, kuten peltojen kipsikäsittelyllä, jolla voidaan välittömästi leikata valumia 50 prosenttia.

Osa ympäristökorvauksesta tulee suunnata tähän. Samalla on ratkaistava juurisyy eli lantafosforin kertyminen Satakunnan peltoihin suuntaamalla ympäristökorvausrahoitusta lannan vastaanottotukeen.

Sen avulla Satakunnan ulkopuolisilla kasvinviljelijöillä on varaa käyttää satakuntalaisia lantoja pelloillaan ja alueen fosforiylimäärää päästään purkamaan.

Sinilevähirviön kesyttäminen yllä mainituin keinoin maksaisi yhteiskunnalle alle 10 prosenttia maatalouden vuotuisesta ympäristökorvauspotista – ja sillä kesytettäisiin paitsi Kraken, myös Suomen muiden merialueiden ja järvien hirviöt.

Mitä siis vielä odotamme?

Myös viljelijät ansaitsevat tukijärjestelmän, jonka avulla he voivat harjoittaa elinkeinoaan Itämeren ja sisävesien kannalta kestävästi.

Taistelu hirviöitä vastaan on käytävä nyt, koska olemme naimisissa uuden maatalouden tukipolitiikan kanssa lopun vuosikymmenen.

Tämä tarjottakoon vinkiksi etenkin niille satakuntalaisille poliitikoille, joille Selkämeri on sydämen asia.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäistä kertaa 7.8.2021 Länsi-Suomen kolumnina.

Marjukka Porvari
Puhdas Itämeri -hankkeiden johtaja
John Nurmisen Säätiö

Marjukka Porvari johtaa säätiön Puhdas Itämeri -hankkeita.

Marjukka tuli säätiöön vuonna 2005, jolloin säätiö lähti toteuttamaan ensimmäistä Itämeri-hankettaan, Pietarin jätevesien tehostettua puhdistusta.

Toiminnan laajentuessa venäjää sujuvasti puhuva Marjukka on reissannut ympäri Itämeren valuma-aluetta jahtaamassa kustannustehokkaita hankekohteita. Itämeri-hankkeita on sittemmin toteutettu säätiöllä jo 30 ja Itämeri-työn tekijöiden joukko on kasvanut yhdestä Marjukasta seitsemän hengen tiimiin.

Virkavuosiltaan säätiön pitkäaikaisin työtekijä tituleeraa itseään säätiön veteraaniksi. Marjukka heittäytyy ja hurmioituu ja tekee työtään tinkimättömästi yhtä aikaa maailmanparantajan ja terrierin otteella. Säätiön epävirallinen motto ”Mikään ei ole mahdotonta” on syntynyt tosielämän tilanteista, monimutkaisten ja vaikeiden projektien mahdolliseksi tekemisestä ja onnistumisesta.

Vapaa-aikanaan Marjukka hakeutuu avarille paikoille meren rannoille ja tunturiin, joissa hän haluaa aina tilaisuuden tullen yöpyä ulkosalla, vain teltan katto tähtitaivaan ja unen välissä.