Kaisa Kortelainen soittaa huilua Baltic Sea Philharmonicissa. ”Tämän kiertueen ohjelma on ehkä koko orkesterissa oloaikani herkullisin”, toteaa Kaisa. Ohjelmistossa ovat mukana mm. ikivihreät yleisösuosikit, Sibeliuksen Karelia-sarja ja Stravinskyn Tulilintu. Haastattelussa Kaisa kertoo, millaista on kiertää kansainvälisen huippuorkesterin matkassa.
Miten kuulit orkesterista?
Olen soittanut Baltic Sea Philharmonicissa vuodesta 2013 lähtien. Pääsin tuolloin orkesteriin Tallinnassa järjestettyjen koesoittojen kautta, joista kuulin Sibelius-Akatemiassa opiskellessani. Muistelen, että näin koulun seinällä mainoksen lähestyvistä koesoitoista
Miksi kiinnostuit orkesterista?
Orkesteri on kiinnostava koneisto, joka parhaillaan yhdistää monen taitavan ihmisen osaamisen joksikin, mihin yksin kukaan ei pysty. Puhtaan yhteissoittokokemuksen kartuttamisen halun lisäksi Baltic Sea Philharmonicissa minua kiinnosti myös sen kansainvälisyys. Orkesterin matkassa olenkin päässyt mitä upeimpiin konserttitaloihin ympäri Eurooppaa ja tullut käyneeksi kaupungeissa, joihin tuskin muuten olisin koskaan eksynyt – ja tavannut uusia ihmisiä.
Minkälaista harjoittelu orkesterissa on?
Päivät ovat harjoitusperiodien aikana melko pitkiä, sillä ohjelmisto on soittajien keski-iän takia monelle usein tuoretta ja sen hiomiselle on siksikin varattava lähtökohtaisesti hiukan enemmän aikaa. Baltic Sea Philharmonicissa harjoitteluvaihe sisältää aina myös harjoituksia sektioittain, jolloin finessien säätäminen on pienessä ryhmässä aina helpompaa. Stemmaharjoituksia vetävät koutsit, jotka antavat usein myös tärkeitä neuvoja yleisesti mm. orkesterissa työskentelyä ja koesoittoihin valmistautumista koskien.
Millaista on harjoitella kansainvälisessä orkesterissa verrattuna suomalaiseen orkesteriin?
Kansainvälisessä orkesterissa sekoittuvat eri koulukunnat (tarkoittaen siis kussakin maassa vallitsevaa soittotraditiota) ja työskentelytavat, mikä on aina silmiä avaavaa.
Mitä olet oppinut orkesterissa?
Kiertue-elämää. On vienyt aikaa oppia, kuinka löytää koko ajan tiiviissä yhteisössä toimiessa oma rauhansa, aikaa harjoitella myös itsekseen, aikaa nukkua, ja jatkuvan maiseman vaihtamisen keskellä saada ennen esiintymistä keskityttyä ja rauhoitettua mieli siihen tilaan ja aikaan, jossa juuri silloin on. Se ei aina ole helppoa, sillä usein kiertueen aikana saattaa vasta samana päivänä saapua maahan, jossa konsertti järjestetään, ja jo parin tunnin päässä pitäisi olla uudessa konserttisalissa valmiina kohtaamaan seniltaiset akustiset olosuhteet, tunnelma ja yleisö.
Nyt kun harjoitatte tulevan konsertin ohjelmistoa, kuinka paljon Itämeri ja ympäristö on orkesterin mielessä?
Tähän kysymykseen en voi toki vastata kuin omasta puolestani, mutta henkilökohtaisesti olen äärimmäisen onnellinen että orkesteri on osa kyseistä Itämeri-projektia. On käsittämätöntä, miten välinpitämättömästi ihmiset ovat suhtautuneet ja suhtautuvat roskaan, ympäristön saastumiseen ja ilmastonmuutokseen. Yritän omassa elämässäni elää yhä tiukemmin niin, että rasittaisin ympäristöä mahdollisimman vähän. Siinä mielessä tällaiset kiertueet ja muutenkin nyt paljon matkustamista sisältävä elämäni tuntuu aika pahalta ja tekopyhältä. Yritän kompensoida matkustamisesta aiheuttamaani rasitetta kierrättämällä ja olemalla ostamatta juuri mitään uutena.
On mahtava ajatus, että taiteen avulla on mahdollista tehdä myös jotain konkreettista hyvää. Kiertueen teosvalinnat ovat siinä mielessä onnistuneet, että kukin kappale luo kyllä kuulijan mieleen oman maisemansa. Tähän haastatteluun vastatessani Kristan Järvi ei ole vielä saapunut kiertueelle, mutta odotan innolla mitä hänellä on sanottavanaan Itämeri-aiheeseen liittyen.
Millainen Kristjan Järvi on kapellimestarina?
Kristjanille tärkeää on, että yleisö viihtyy. Hänen asenteensa on mielestäni tervetullut jossain määrin yhä norsunluutorniinsa linnoittuneeseen klassisen musiikin maailmaan. Hillitty konserttietiketti elää yhä voimakkaana ja tuntuu monesta etäännyttävältä. Kaikkea saa ja pitääkin olla, ja luulen Kristjanin tavan tehdä musiikkia purevan kenties aivan uudenlaiseen yleisöön.
Kerro mitä pidät konsertin ohjelmistosta, kommentoi kappaleita (meille maallikoille). Mikä on erityinen suosikkisi?
Tämän kiertueen ohjelma on ehkä koko orkesterissa oloaikani herkullisin. Ohjelmistossa on ikivihreitä, kuten Stravinskin Tulilintu ja Sibeliuksen Karelia-sarja. Jos joku tärppi/oma suosikki konserttiohjelmasta täytyy nimetä, täytynee myöntää sen olevan Karelia-sarjan toinen osa, Ballade. Opiskellessani nyt Pariisin konservatoriossa maisteriksi ehdin käymään Suomessa vain harvakseltaan. Balladessa on minulle jotain sellaista suomalaista, jota huomaan Ranskassa välillä kipeästikin kaipaavani.
Mitä Itämeri merkitsee sinulle? Kerro joku muistosi Itämerestä.
Itä-Suomen järvimaisemista kotoisin olevana meri on näyttäytynyt minulle aina valtavan voimakkaana, melkein pelottavana. Sen äärellä tuntee itsensä juuri oikealla tavalla pieneksi, fokus siirtyy ulos omasta itsestä ja mahdollistaa samalla johonkin kuulumisen tunteen syntymisen. Yksi rakkaimpia muistojani liittyen Itämereen on eräs loppukesän päivä, jolloin kävely Eirassa erään ystäväni kanssa päätyi seikkailuun Suomenlinnassa ja spontaaniin uintihetkeen. Meillä kummallakaan ei ollut tietenkään uimapukua mukana, joten uimme alusvaatteet päällä toivoen, ettei kukaan vain huomaa meitä. Meri oli vielä vähän lämmin, nielin vahingossa sen suolaista vettä ja mietin, että tältä oikea elämä maistuu.
Liput 19.4.2016 Musiikkitalossa järjestettävään Puhdas Itämeri -konserttiin Ticketmasterista www.ticketmaster.fi.